Mun mielestä me ollaan nykyaikaisia ihmisiä. Ehdotan, että muutetaan yhteen, mutta yhdellä ehdolla: kulut 50/50, arjen pyörittäminen jää sulle, kun olet nainen Silloin hiljaisuus laskeutuu pöydän yli. Olin hetken aivan sanaton
Olemme seurustelleet puoli vuotta. Se aika, kun pienen pienet kumppanin puutteet tuntuvat charmikkailta, ja tulevaisuus näyttää pelkältä valoa ja pastellilta. Veli-Matti vaikutti lähes täydelliseltä: fiksu, toimeentuleva, sivistynyt, aina huoliteltu. Viikonloput kuluvat Helsingin keskustan kahviloissa, kävellään puistossa, jutellaan elokuvista, ja tuntui, että ajatusmaailmat menevät yksiin.
Mutta pian kävi ilmi, että katsotaan elämää aivan eri suunnista. Itse näin suhteen tasa-arvoisena kumppanuutena, hän lähinnä mukavuutena, jossa vaivannäön voi jättää toiselle.
Yhteisestä kodista alettiin puhua ihan tavallisen illallisen aikana. Hän kaatoi teetä ja sanoi yhtäkkiä: Kuules, kummallekin alkaa käydä raskaaksi sukkuloida kahden kämpän välillä. Ei kahta asuntoa kannata vuokrata. Muutetaan yhteen? Etsitään kiva kaksio Töölöstä tai Punavuoresta.
Hymyilin, olin itsekin toivonut tätä. Mutta sanat, jotka tulivat seuraavaksi, saivat minut laskemaan teekupin alas ja katselemaan häntä aivan uusin silmin.
Mutta sovitaan pelisäännöt heti, hän jatkoi asiallisella äänellä, aivan kuin neuvottelisi sopimusta eikä rakentaisi yhteistä elämää. Me ollaan nykyaikaisia. Minusta budjetti pidetään erillään ja yhteiset kulut puoliksi. Vuokra, sähkö, ruoka kaikki 50/50.
Nyökkäsin. Tasa-arvoahan tässä haetaan.
Entäs arjen työt? kysyin, odottaen samaa puoliksi jakoa.
Veli-Matti meni hetkeksi hämilleen, mutta vastasi sitten hurmaavalla hymyllä: Siinä luonto on jo päättänyt puolestamme. Sinä olet nainen, kodin tunnelma on sulla verissä. Ruoanlaitto, siivous, pyykit sinun vastuulla. Autan fiiliksen mukaan: vien roskat tai korjaan kirjahyllyn, jos se hajoaa, mutta muuten arki kuuluu sulle. Eikö sulla ole halua olla emäntä omassa kodissa?
Hiljaisuus. Yritin saada palaset kohdalleen.
Miksi maksaa siivoojalle, kun on rakastava nainen?
En jäänyt kiistelemään, vaan päätin puhua hänen kielellään.
Veli-Matti, kuuntelen sua, sanoin rauhallisesti. Haluat tasa-arvoa raha-asioissa, se on reilua. Haluat hyvän arjen: maukkaan illallisen, puhtaat paidat, pestyt lattiat. Mutta minäkin teen täyttä työpäivää, eikä iltojen uhraaminen kodinhoitoon houkuttele.
Hän jännittyi, mutta kuunteli.
Eli ehdotan näin, jatkoin. Jos jaetaan kulut puoliksi, tehdään se kunnolla. Otetaan siivooja kaksi kertaa viikossa: siivous, pyykit, ruoanvalmistus pariksi päiväksi. Kulut puoliksi. Silloin on puhdasta, maukasta, eikä kukaan uuvu arjen pyörittämiseen. Kodin tunnelmaa luon itse kynttilöillä, verhoilla.
Hänen kasvoilla väreet vaihtelivat: ensin ihmetys, sitten ärtymys, lopulta etäisyys. Näin, miten hänen päässään alkoi tikittää laskin ja loppusumma ei miellyttänyt.
Miksi vieras ihminen kotiin? hän irvisti. Turhaa menoa. Sinähän olet nainen, eikö illallisen tekeminen rakkaan miehelle ole ihan helppoa? Se on välittämistä, ei työtä.
Kun arjen työn hinta muuttui konkreettiseksi, kaikki muuttui rakkaudeksi ja rooliksi. Illallisen valmistaminen on huolenpitoa. Mutta ruokaostoksista jakaminen on bisnestä.
Veli-Matti, sanoin lempeästi, jos teen illallisen kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen, kun sinä pelaat tai katsot sarjaa, se ei ole huolenpitoa vaan hyödyntämistä. Jos budjetti pidetään erillään, kaikki jaetaan puoliksi. Tai jaetaan myös arjen työt, tai palkataan kolmas osapuoli jakamaan työt. En suostu siihen, että maksan yhtä paljon, mutta teen kaksin verroin töitä.
Hän oli hiljaa. Illallinen meni vaivautuneessa hiljaisuudessa ja hän sanoi, että pitää miettiä.
Seuraavana aamuna ei tullut tuttua Hyvää huomenta. Illalla tuli lyhyt viesti, että jää töihin myöhään. Kolmen päivän päästä hän hävisi kokonaan. Puhelut jäivät vastaamatta.
Viikon päästä sain kavereilta kuulla: Erositte, kun olet rahakeskeinen eikä susta ole emännäksi. Että haen vain rahaa enkä ole valmis perhe-elämään.
Aluksi sattui. Puoli vuotta suhdetta, suunnitelmia, haaveita. Mutta vähitellen tuli helpotus.
Hänen katoamisensa oli paras vastaus kaikkiin kysymyksiin. Hän ei etsinyt minua, vaan halusi mukavan pesän ilman vaivaa.
Veli-Matti hävisi ja hyvä niin. Otin siivoojan itselleni. On ihanaa tulla puhtaaseen kotiin, keittää teetä ja tajuta: miten onnellista on, ettei tarvitse huolehtia ihmisestä, joka ei arvosta.
