Äiti ja isä eivät voineet saada lapsia ennen kuin äiti oli 38-vuotias. Lääkärit olivat neuvottomia, eivätkä osanneet sanoa mikä oli vialla. Jossain vaiheessa äiti luovutti ja hyväksyi kohtalonsa hänellä ei olisi lapsia. Isä ei ollut asiasta kovin huolissaan, hän tapasi sanoa: “Ei hätää, kyllä se on ihan ok.” Hänestä tuntui, ettei hän edes tarvinnut lapsia.
Äitini oli uupunut ja lohduton, mutta silti hän pyysi Jumalalta edes yhtä lasta. Sattumaa tai johdatusta, minä synnyin. Äitini ilo oli rajaton. Mutta siihen mennessä isä oli jo kärsivällisyytensä menettänyt, eikä jaksanut kuunnella öisiä itkujani, vaan hermoili ja irtautui. Vuoden kuluttua syntyivät kaksosveljeni. Äiti kiitti Jumalaa ääneen hänestä tuli viimein onnellisin: äiti. Mitä isälle tapahtui? Lapset eivät olleet hänelle tärkeitä. Hän päätti tehdä ovelan tempun.
Isä puhuu äidille ja saa luvan myydä asunnon. Hän sanoi, että tarvitsemme isomman asunnon. Hän myisi tämän ja ostaisi vähän suuremman ja maksaisi osan lainalla. Äiti uskoi häntä. Kun rahat olivat tilillä, isä katosi. Emme vieläkään tiedä, missä hän on.
Äiti jäi kolme lasta mukanaan kadulle. Mihin äiti voisi mennä? Hän muutti omien vanhempiensa luo. Elimme yhdessä neljä meistä sekä mummo ja ukki kahdessa huoneessa. Tähän mennessä äiti menetti kaiken luottamuksensa miehiin. Hänen piti paiskia töitä. Kolmen lapsen ruokkiminen ja vaatettaminen ei ollut leikin asia.
Näin elettiin useamman vuoden. Mummo kuoli ja vähän myöhemmin ukki. Tilanpuute helpotti. Eräänä päivänä äiti lähti meidän kanssa Helsingin puistoon. Siellä oli leikkipaikka, kesä oli kauneimmillaan. Yhtenä päivänä äidin ikäinen mies tuli juttelemaan, mutta äiti torjui hänet monta kertaa. Kävimme puistossa useasti, kunnes lopulta äiti antoi miehelle numeronsa ja he sopivat tapaamisesta.
Parin kuukauden kuluttua muutimme suureen kolmion, ja Adamista tuli meidän uusi isäpuoli. Siitä lähtien lapsuutemme tuntui suorastaan onnellisuuden symbolilta. Adam korvasi isämme hän iloitsi kanssamme voitoista ja tuki tappioissa. Olemme nyt aikuisia ja kutsumme Adamia isäksi. Nainen lapsineen ei ole aina taakka. On mahdollista löytää onni. Isä jätti äidin ja meidät, mutta isäpuoli otti meidät mukaan ja teki meistä onnellisen perheen.
