Missä sinä oikein olet ollut? tiuskaisee Eero ärtyneenä, kun Aino astuu sisään heidän asuntoonsa.
Töissä olin.
Nyt on lauantai!
Niin, mutta teen töitä myös lauantaisin.
Työtä muka, mutta rahaa ei vaan tule.
Et kyllä itse ole tainnut tehdä mitään viime aikoina…
Pidä suusi kiinni, mies sähisee ja astelee uhkaavasti kohti, heti kauppaan! Ei täällä ole edes ruokaa!
Eero, meillä on enää vain sata euroa jäljellä, ja palkkapäivään on viikko. Eikö kannattaisi sinunkin hakea töitä, tai vaikka huristella taksia autolla?
Eikö sinulle riitä, että saat asua minun asunnossani? Nyt äkkiä kauppaan! Eero avaa oven ärtyneenä.
Ainon silmiin kihisee taas kyyneleet. Miten epäreilua! Ei se hänen syytään ole, että elämä meni näin. He ovat olleet naimisissa jo neljä vuotta. Alussa kaikki vaikutti hyvältä. Molempien vanhemmat säästivät, ja he saivat ostettua pienen kaksion. Myöhemmin myös auton, vaikka vanhan Nissanin, sekin tuotti iloa. Kaikki kirjattiin Eeron nimiin hänhän on mies talossa, kuten vanha tapa vaatii. Ainon vanhemmat asuvat maalla pienessä kylässä, mutta osallistuivat silti hankintoihin.
Eerolla ja hänen isällään pyöri pieni yritys, eihän siitä paljon jäänyt, mutta toimeen tultiin. Eero sai kuitenkin päähänsä, että ansaitsisi enemmän, ja ylpeyden vuoksi suututti isänsä ja menetti kaiken. Nyt hän ei ole ollut töissä vuoteen, eikä tee mitään asiaintilalle.
Aino paiskii töitä kuusi päivää viikossa, silti rahat eivät meinaa riittää. Eero huutaa, syyttelee, ja on alkanut käydä yhä aggressiivisemmaksi. Ainolla on useasti käynyt mielessä palata vanhempiensa luo, mutta siellä asuvat jo hänen kaksi nuorempaa siskoa. Hän ei halua olla ylimääräinen taakka.
Aino pyyhkii kyyneleet poskiltaan, astuu hissistä ulos ja lähtee kävelemään kohti kauppaa. Hän ei mene lähimpään, vaan valitsee kauemman, sillä siellä on halvempaa eikä kotiinkaan ole kiire.
Kaupan pihassa pysähtyy tumma Volvo-maasturi ja siitä nousee mies, joka vähän ontuu. Aino näkee tämän sivusilmällä.
Aino! kuului yllättyneen iloinen huuto.
Hän kääntyy nopeasti.
Tapani!
Tapani oli hänen lapsuudenystävänsä ja luokkatoverinsa. Tapanilla on ollut liikuntavamma lapsesta asti, vaikeuksia käsissä ja jaloissa. Koulussa pojat kiusasivat, mutta Tapani jaksoi aina hymyillä ja pärjäsi paremmin kuin kukaan. Jokaisen kuntoutuksen jälkeen kädet ja jalat toimivat hieman paremmin. Kun Aino muistelee, ensimmäisen luokan hän aloitti lähes sylissä, mutta kirjoitti ylioppilaaksi kultamitalilla, ontuen mutta pää pystyssä.
Nyt Tapani astelee ulos hienosta autostaan ja lähestyy Ainoa iloisena.
Aino, et kai se tosiaan sinä ole? hänen äänensä on lämmin ja itsevarma. Nähtiinkös me viimeksi luokkakokouksessa? Minna mainitsi sinusta, et vaan tullutkaan.
Tuli vähän muuta… Aino vastaa epävarmasti, ja Tapani huomaa tämän heti.
Ootko kauppaan menossa? Tapani vaihtaa puheenaihetta.
Kyllä.
Mennään yhdessä! Minunkin pitää hakea jotain.
Tapani vetää häntä kevyesti mukaansa, tosin kalliimpaan kauppaan kuin Aino oli ajatellut. Tapanin eleestä Aino tajuaa, mikä mättää, ja miehen tarkka katse kertoo, että tämä ymmärtää enemmänkin.
Kuule, Aino… Tapani aloittaa.
Ei, Tapani, en mene tuohon kauppaan. Anteeksi! Aino irrottautuu, painaa katseensa ja kävelee halvempaan markettiin.
Aino ostaa huolella laskien jokaisen tuotteen, eurolleen budjetoiden. Ulkona Tapani odottaa auton vieressä. Hän kävelee Ainoon päättäväisesti, napauttaa ovea auki:
Istuhan kyytiin!
Aino istuu vaitonaisena, ja Tapani siirtyy viereen.
Kerro kaikki. Mikä on hätänä?
Aino purskahtaa itkuun ja kertoo kaiken, lapsellisesti niiskutellen.
Jätä se mies! Tapani sanoo suoraviivaisesti.
Mutta minne minä menen? Kaikki on Eeron nimissä.
Minä olen yksi Helsingin parhaista asianajajista. Ei väliä kenen nimissä, puolet on sinun. Sano numerosi, laitan sen talteen.
Aino varovaisesti lausuu numeronsa. Tapani soittaa heti, ja Ainon puhelin soi.
Nyt on lauantai. Maanantaina laitetaan avioerohakemus vireille. Kerron sitten, mitä tehdään. Missä nykyään asut?
Kalevankadulla, postin vieressä.
Asun muuten melkein naapurissa, uudessa tornitalossa, Tapani hymyilee ja osoittaa viereistä kerrostaloa.
Kun he saapuvat Ainon talolle, Tapani nousee autosta, avaa oven:
Aino, nyt päätät oman elämäsi suunnan. Soitan sinulle maanantaina. Jos viikonloppuna tulee jotain, soita heti.
Tapani, minä… pelkään häntä.
Älä pelkää, Tapani nyökkää rohkaisevasti.
Aino tulee kotiovelle, siippa tulee vastaan heti eteisessä.
Kenen kanssa menit autolla? Leikit rikkaan naisen elämää?
Eero, se oli vanha luokkatoveri.
Ja täällä minä odotan nälissä, ja sinä reissuntelet…
Seuraa raakkumista ja sitten isku. Aino pudottaa ostoskassin, kyyneleet silmissä ryntää ulos rappuun ja törmää… Tapaniin.
Hyppää autoon!
Tapani ohjaa Ainon autoon ja auto käynnistyy.
Aino havahtuu, kun Tapani avaa oven kolmioon.
Mihin sinä minut toit?
Tämä on minun kotini. Olet turvassa, täällä sinua ei kukaan loukkaa. Asun täällä yksin.
Silloin soi Ainon puhelin. Eeron raivoisa ääni karjahtaa linjalla.
Missä sinä menet?
Jälleen törkyistä huutelua. Tapani ottaa puhelimen, vastaa rauhallisesti:
Aino hakee avioeroa. Asunto jää hänelle.
Mitä? Kuka sinä oikein olet?
Jos jatkat tätä, järjestän, että vietät seuraavat vuodet lintukodissa se on lupaus.
Kuka oikein luulet olevasi?!
Sanoissani pysyn.
Tapani palauttaa kännykän Ainoon käteen. Hän itkee hiljakseen edelleen.
Nyt, Aino, rauhoitu. Käy suihkussa ja tule syömään. Joskus tee ja rauha tekevät ihmeitä.
Tapani keittää teetä ja soittaa jonnekin. Pian pöytä on valmiina.
Ruokahalua ei juuri ole. Lopulta Tapani sanoo napakasti:
Nyt mennään katsomaan tilannetta sinun asunnollesi.
En… Aino katsoo anovana. Pelkään niin kovasti…
Kaikki menee juuri kuten sinä päätät, Tapani vastaa lempeästi.
Talon edessä odottaa poliisin vihreä farmari. Lähimmäksi juoksee konstaapeli, joka tervehtii:
Tapani Virtanen, tässä ollaan.
He kättelevät ja auttavat Ainon poliisiautoon.
Muutama minuutti ja ovikello soi Ainon asunnolla.
Kuka siellä ramppaa? kuuluu Eeron varma ääni.
Oletteko Eero Rantanen? poliisi kysyy kylmästi.
Olen.
Meidän pitää kysyä teiltä muutama asia.
Eero mulkaisee vihaisesti vaimoaan ja kehottaa heitä sisään.
Poliisi ja Tapani istuvat pöytään, konstaapeli laatii pöytäkirjaa.
Aino, etsi passisi ja tärkeät paperit.
Tapanin rauhallinen ääni rauhoittaa Ainoa. Hänellä ei ole ollut ketään tueksi kuukausiin. Nyt vanha ystävä auttaa, aina kiltti ja hyvä poika… ei hänestä silloin haaveillut, kaikilla tytöillä oli prinssejä päässä eikä niistäkin ontuvasta, vaikka sydän kultaa onkin.
Aino kerää paperit ja ojentaa ne varovasti Tapanille. Tämä hymyilee lämpimästi. Aino alkaa pakata vaatteitaan ajatuksettomasti mitään ei tarvitse enää suunnitella, toivo on palannut, sydän lämpenee vihdoin.
Herra Virtanen, pöytäkirja valmis, poliisi ilmoittaa noustessaan.
Hyvä. Jätät minut kahden kesken tämän herran kanssa?
Tapani istuutuu Eeron eteen.
Kuule, maanantaina vaimosi hakee eroa. Se on parasta kaikille. Ja teet samalla myös jakosopimuksen. Koska teillä ei ole lapsia, homma hoituu helposti maistraatissa. Puolitatte kaiken.
Mutta jos minä en suostu? Ja kaikki on minun nimissäni!
Silloin Aino hakee avioeron lisäksi lähestymiskieltoa ja tekee rikosilmoituksen pahoinpitelystä. Uskot pois, oikeus päättää oikein.
Minä kyllä vielä illalla juttelen vaimon kanssa, niin asiat selviävät…
Vaimosi ei enää jää asuntoosi.
Hän on minun vaimoni, saan vaatia hänen olevan minun kattoni alla!
Sitten järjestän sinulle tutkintavankeutta maanantaihin asti, ja vaimosi asuu täällä rauhassa. Kiinnostaako?
Olkoon menneeksi, menköön mihin haluaa, Eero mutisee lopulta.
Hyvä. Maanantaiaamuna näemme ja laitamme paperit kuntoon.
Ainon kännykkä soi. Hän hymyilee se on äiti. Eron jälkeen äiti ei ollut ollut tyytyväinen, heidän vanhempansa olivat eläneet yhdessä neljäkymmentä vuotta ilman avioeroa.
Hei äiti! Aino huikkaa iloisena.
Hei tytär. Äidin ääni on surullinen.
Mikä on? Miksi kuulostat alakuloiselta?
Sinä kyllä vaikutat iloiselta, kiire jo erota…?
Olen iloinen, äiti, en valehtele.
Mutta se on sinun elämäsi, päätä itse.
Äiti, mitä soittelit?
Suvi aikoo mennä naimisiin.
Kenen kanssa?
Helsingistä löytyi joku. Haluaa sinne, kuten sinäkin. Heidän perheensä asuu kolmiokämpässä veljen kanssa, ei ole omaa asuntoa, vain rakkautta taskussa. Ostetaan yhdessä yksiö, mutta ei pidetä kalliita häitä. Nyt Suvi on ihan allapäin.
He voivat asua minun asunnossani aluksi, voidaan järjestää myöhemmin.
Mutta missä sinä sitten asut?
Äiti, Ainon ääni on täynnä helpotusta, minä menen uudestaan naimisiin.
Et ehtinyt vielä erotakaan…
Lupaan, tämä kestää. Hänen nimensä on Tapani. Rakastan häntä niin kuin ei ketään ennen!
