Tämän vuoden alussa kävin vierailulla vanhassa lukio-luokassani Helsingissä. Yhdellä oppitunnilla eräs tyttö pyysi päästä vessaan, mutta opettaja kieltäytyi. Tyttö yritti vielä uudelleen hyvin kohteliaasti, ja vastaus oli jälleen kielteinen.
Muutaman minuutin kuluttua hän sanoi, että asia oli kiireellinen. Opettaja pysyi tiukkana, ja kun tyttö kysyi viiden minuutin päästä kolmatta kertaa, koska tilanne oli akuutti, opettaja ärähti vain: “Ei.” Tyttö nousi seisomaan, kaikkien katseet kääntyivät häneen, ja hän punastui, mutta rohkeasti sanoi opettajalle kaikkien kuullen, että hän on saanut kuukautiset ja hänen on PAKKO päästä vessaan.
Hetkeksi koko luokka hiljeni ja kaikki tuijottivat häntä. Sitten opettaja käski hänen vain istua alas eikä suostunut päästämään häntä ovesta ulos. Jokainen oli vaivaantunut ja tunnelma muuttui raskaaksi. Silloin yksi pojista näytti tyypilliseltä jääkiekkoilijalta nousi paikaltaan ja sanoi: “Onko sinulla vaimo? Oletko kasvanut äidin tai siskon kanssa? Jos hänellä on kuukautiset, hän todella tarvitsee vessaa, halusit tai et.”
Poika meni tyttöä kohti, otti häntä rohkaisevasti kädestä ja saattoi hänet ulos luokasta vessaan. Kun he tuli takaisin, opettaja moitti poikaa käytöksestä ja syytti häntä epäkunnioittavuudesta. En tule koskaan unohtamaan tuota päivää.
Se jääkiekkoilija osoitti paljon enemmän ymmärrystä ja fiksuutta kuin opettaja konsanaan.
