Vapaapäivänäni töistä olin kiireinen kotitöiden parissa. Yhtäkkiä ystäväni soitti ja kertoi, ettei hän varsinaisesti edes kysynyt, vaan ilmoitti tulevansa luokseni poikansa kanssa. Yritin selittää hänelle, että siivoan juuri, mutta tuntui kuin hän ei olisi kuullut sanaakaan.
Kymmenen minuuttia myöhemmin he jo saapuivat. En ollut kovin iloinen, kun huomasin, että mukana oli myös Väinö, sillä hän oli tunnetusti hyvin vilkas poika.
Istuimme keittiössä juomassa kahvia, kun ystäväni poika katseli animaatioita televisiosta. Vähän ajan kuluttua kuului äkillinen ja kova kolahdus. Juoksin olohuoneeseen ja näin, että akvaario oli rikki. Koko matto oli täynnä kaloja, ja vesi valui kaikkialle.
Ystäväni syöksyi heti Väinön luokse tarkistamaan, ettei hänelle ollut käynyt mitään, ja minä aloin pyyhkiä vettä, ettei se valuisi alakerran naapureille. Kun olimme saaneet paikat puhtaiksi, ystäväni totesi, että heidän olisi lähdettävä.
Mikset auta minua viemään mattoa pesulaan? kysyin häneltä. Ei, poikani on kovin järkyttynyt, minun täytyy rauhoittaa häntä.
Kysyin Väinöltä, miksi hän oli särkenyt akvaarion. Hän kertoi, että sieltä lensi paperilennokki, jota hän yritti napata kiinni. Outoa kyllä, lennokki ei näyttänyt paperilta. Väinö osoitti kaappia, sanoen ottaneensa paperin sieltä. Tajusin, että se oli minun vihkitodistukseni.
No, teet uuden. Ei se ole mikään ongelma ystäväni totesi.
Totta kai, miksi olisin huolissani? Ostan uuden akvaarion, haen uuden vihkitodistuksen ja maksan naapurin korjaukset. Lisäksi ystäväni syytti minua ei olisi pitänyt jättää vihkitodistusta näkyville.
Kun vieraamme lähtivät, kävin alakerran naapurin luona varmistamassa, ettei vedestä ollut haittaa. Siivosin kaiken ja menin lepäämään. Illalla ystäväni vielä laittoi viestin, jossa sanoi minun olevan hänelle velkaa, koska he olivat käyneet psykologilla, Väinö oli yhä peloissaan. En vastannut, vaan estin hänen numeronsa.
