Siis, usko tai älä, mutta mun anoppi on todella suojeleva poikansa suhteen. Joka ikinen päivä lomalla mun mieheni piipahtaa äitinsä luona syömässä lounasta se on ihan kuin ohjelmoitu juttu. Lisäksi hänen äitinsä laittaa hänelle viestejä koko ajan. Sitten kun mun miehellä jokin asia painaa mieltä, äiti on heti lähin neuvonantaja. Ja jos hän tarvitsee rahaa, eka ajatus on mennä äidin luo. Eurot vaihtavat omistajaa perheen kesken.
Tänään, kun mä tulin töistä kotiin, mun miehen äiti, siis Sirkka, seisoi eteisessä laukkujen ja kirjojen kanssa. Ajattelin heti, että nyt ollaan lähdössä jonnekin tai sitten tulee joku yllätys.
Iltaa, Sirkka! sanoin mahdollisimman rennosti. Mitäs teet noiden laukkujen kanssa?
No, ajattelin tulla viikoksi teille asumaan, Sirkka vastasi. Autan vähän arjen pyörityksessä, lapsen hoidossa ja tietty ruuan laitossa pitäähän sun miestä ruokkia! Ja töissä käyt, joten et ehdi kaikkeen, eikö vaan. Hän sanoi tämän kuin aivan itsestään selvänä asiana.
Sirkka on kyllä tosi määrätietoinen ja aika vahva persoona. Mä en ruvennut väittelemään, vaan menin suoraan puhumaan asiasta mun miehelle, Juholle. Ja Juhon reaktio oli ihan pöllämystynyt!
Juho, siis… sun äiti aikoo asua meillä viikon, eikä ole edes kysynyt meiltä ensin? Hän sanoo, että mä en pärjää kotitöiden kanssa.
No, ei mua haittaa. Antaa äidin olla. Mutta miksi sun äiti ei saa tulla samalla tavalla? Onko sun äiti muka huonompi? Silloin kun sun äiti oli täällä viikon, niin en minä valittanut mitään! Juho sanoi mulle.
Mä siihen, Mutta mun äiti asuu ihan toisessa kaupungissa, käy ehkä kerran tai kaksi vuodessa! Ei sitä voi mihinkään hotelliinkaan laittaa. Sun äiti asuu tuossa ihan naapurissa ja käy melkein joka päivä meillä! vastasin.
En vaan pysty ajattelemaan, että mun anoppi asuu meidän kodissa ilman että mä olen paikalla. Saan heti mielikuvat siitä miten Sirkka penkoo kaappeja ja järjestelee mun tavaroita, vaikka kukaan ei ole pyytänyt.
Juho on ihan tottunut siihen, että Sirkka pitää huolta hänestä joka käänteessä. Vaikka Juho on jo harmaantunut, äiti tuo vielä keittoa, ja jos nenä vuotaa, pyyhkii senkin. Meillä on tästä temaattisista, jatkuvista keskusteluista anopin kanssa. Mua rasittaa, ettei Juho ole näin aikuisena vielä irtautunut äidistään. Ja Sirkkaa harmittaa, että en pitä muka riittävästi huolta hänen pojastaan! Hän jaksaa antaa ohjeita, miten pitäisi elää, miten pitäisi hoitaa Juhoa.
Meidän häiden jälkeen Sirkka kävi meillä joka päivä pesi Juhon sukkia ja laittoi illallista. Mä kyllästyin siihen aika äkkiä, sit juttelin Juhon kanssa. Juho puhui äidilleen, niin nyt Sirkka käy vain pari kertaa viikossa. Mutta kun meidän poika syntyi, niin taas alkoi Sirkka ramppaamaan yhä useammin.
Nyt mä olen oikeasti siinä pisteessä, että jos Sirkka tulee asumaan meille, vuokraan itselleni oman kämpän ja muutan sinne. Sanoin Juhollekin suoraan, että tämä on mun ratkaisu.
Mun äiti vaan haluaa auttaa! Juho sanoi vähän loukkaantuneena.
Mutta mitä jos minä en kaipaa apua sillä tavalla? vastasin.
Semmosta meillä joskus tuntuu, että olisi helpompaa asua puolen Suomen päässä!
