Äskettäin, kun järjestelin kaappeja, sattumalta löysin vaimoni vihon, johon hän oli merkinnyt kaikki kulut, jotka olivat menneet seitsemänvuotiaaseen poikaani. Poikani käy tällä hetkellä ensimmäistä luokkaa koulussa. Minä ja hänen äitinsä olemme olleet eronneet jo kauan. Kun poikani oli neljä, tapasin naisen, joka kertoi minulle rakastavansa minua ja lupasi rakastaa myös poikaani kuin omaansa. Se tuntui silloin minusta kaikista tärkeimmältä.
Todellisuudessa vaimoni ei kuitenkaan halunnut olla oikea äiti pojalleni. Silti siihen aikaan hänen huomionsa ja kunnioituksensa poikaani kohtaan riittivät minulle. Kun olimme olleet naimisissa vuoden, syntyi tyttäremme. Vaimoni alkoi sen jälkeen kiinnittää huomionsa erityisesti häneen, olihan kyseessä hänen oma lapsensa.
Olen isyyslomalla, joten perheemme elättäjä on tällä hetkellä vain vaimoni. Joka kerta kun käymme leikkipuistossa tai ulkona, vaimoni ostaa pojalleni milloin leluja, milloin jäätelöä.
Viime aikoina kuitenkin löysin tämän vihon, enkä ole vieläkään päässyt yli järkytyksestä. Kun avasin sen, näin taulukon, joka oli jaettu kolmeen osaan. Kaikissa sarakkeissa luki: “päiväys”, “nimi”, “määrä”. Lelut 40, jäätelö 40, keinut 30 euroa.
Kysyin vaimoltani, mitä tämä kaikki tarkoittaa. Hänen ilmeensä ei muuttunut lainkaan, kun näytin hänelle vihkoa. Hänen maailmassaan tämä oli itsestään selvää. Hän kertoi minulle lyhyesti, että kyllä, kun vanhempainloma päättyy, minun täytyy korvata hänelle kaikki menot, jotka ovat menneet poikaani. Lisäksi hän neuvoi minua, ettei kannata enää viivytellä vaan tehdä elatusapusopimus pojan biologisen äidin kanssa. Siten minun olisi helpompi maksaa tämä “velka” hänelle. Vaimoni totesi myös, että hän on nyt kiinnostunut vain oman lapsensa elatuksesta.
Itkulta en voinut välttyä. En halua erota hänestä, onhan meillä yhteinen tytär ja rakastan häntä todella paljon. En kuitenkaan voi antaa hänelle anteeksi näin pientä ja itsekästä käytöstä. En tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
