Minä ja tyttäreni elämme hänen isänsä maksaman elatusavun varassa. Ex-mieheni on täysin syyllinen siihen, etten löydä töitä mistään. Hän tekee kaikkensa estääkseen minut saamasta työpaikkaa ja jos jostain ihmeen kaupalla pääsenkin töihin, hetken kuluttua saan potkut ilman selityksiä. Ei tarvitse kysyä syytä, tiedän kyllä itsekin.
Kaikki hankaluuteni alkoivat, kun hain eroa. En enää kestänyt sitä miestä elämässäni. Halusin lähteä ilman riitoja tai draamaa, mutta se ei onnistunut. Mieheni ei suostunut eroon millään.
Eron jälkeen lähdin tyttäreni kanssa vanhempieni luo Helsinkiin. Äitini vietti aikaa lapsenlapsensa kanssa, kun minä yritin epätoivoisesti löytää töitä. Minulla ei ollut kokemusta juuri mistään, olin ennen ollut vain kassalla marketissa. En osannut muuta. Ex-mieheni taas oli suuressa kauppaketjussa johtajana, ja käytti kontaktejaan varmistaakseen, ettei minua palkattu mihinkään.
Yksikään Helsingin liikkeistä ei ottanut minua töihin. Jos jostain syystä pääsinkin hetkeksi, sain pian potkut.
Ex-mieheni hymyili kylmästi ja vakuutti, ettei hänellä ollut asian kanssa mitään tekemistä. Hän selitti potkujani sillä, että olin muka kouluttamaton ja huono työssäni. Maksettava elatusapu on naurettavan pieni siihen nähden, kuinka hyvin hän ansaitsee. Äitini ja minä selviämme juuri ja juuri sähkölaskuista, ruoasta ja tyttäreni perustarvikkeista eläkkeen ja elatusavun varassa.
Aina kun ex-mieheni käy katsomassa tytärtämme, hän alentaa minua. Hän kertoo lapselle, että tämän tyhmä äiti jätti isän ja nyt joutuu elämään köyhyydessä, ilman leluja ja kunnollista ruokaa ja isää, jota vain käy sääliksi oma tyttärensä.
Hän antaa tyttärelleen sylin täydeltä euroja ja lähtee pois. Aluksi en ajatellut asiaa, mutta tyttäreni on vielä pieni ja ei ymmärrä miksi isällä on rahaa, mutta äidillä ei. Viime aikoina hän on alkanut pyytää, saisiko muuttaa isän luo: Isi on niin ihana, hän ostaa minulle kaiken, mutta sinä olet ilkeä ja kierotteleva. Haluan asua isin kanssa!
En tiedä, kuinka paljon enää jaksan tätä. Hermot ovat jo riekaleina. Äitini tukee minua niin paljon kuin voi ja toivoo, että löydämme vielä yhteisen sävelen, mutta itse en ole enää varma ex-mieheni kiristää minua henkisesti ja tietää tarkkaan kaikki heikkouteni. En osaa enää kuvitella, miten tästä jatkaisin.
