Päiväkirjani, 14.6.2024
Hääni, jotka lähestyvät hurjaa vauhtia, ovat saaneet yllättävän synkän sävyn äitini asenteen vuoksi. Hän vaatii edelleen, että kutsun isäni juhliini yksin, ilman tämän uutta vaimoa, Leenaa, jota äitini ei voi sietää. Vaikka vanhempani erosivat jo vuosia sitten, isä on jatkanut elämäänsä ja avioitunut uudelleen, mutta äiti kantaa edelleen kaunaa. Vanhempieni avioeron katalysaattorina oli juuri Leena. Uskon, että Leena tunsi, ettei isäni olisi koskaan jättänyt äitiä ilman minua, joten hän meni suoraan äidin luo ja sanoi: “Hän ei enää rakasta sinua, pysyy vain tyttäresi vuoksi. Älä alennu, päästä hänet luokseni.” Suuttuneena äiti heitti isän pois kotoa.
Jossain vaiheessa äiti kielsi minulta yhteydenpidon isääni, mutta en voinut mitenkään kestää sitä, että minut olisi irrotettu isästäni ja hänen uudesta perheestään. Isä ja Leena saivat myöhemmin pojan, Mikon, joka on nyt kymmenvuotias. Vierailin heillä usein ja leikin pikkuveljeni kanssa. Nyt, kun kerroin isälle tulevista häistäni, hän ilahtui valtavasti ja halusi ostaa minulle ja tulevalle aviomiehelleni asunnon Helsingistä, alueelta jonka itse sain valita, lahjaksi uutta elämäämme varten. Tämä tuntui aivan uskomattomalta ja olin tosi onnellinen mutta äitini reaktiot ovat himmentäneet iloni.
Äiti ei suostu hyväksymään, että isä ja Leena olisivat mukana häissä. Hänen sanojensa mukaan Leena on “toisen koti rikkonut nainen”, eikä hän aio osallistua, jos Leena on paikalla. Kun äiti sai myös tietää, että olin vastaanottamassa isän tarjoaman asunnon, hän raivostui ja syytti minua selkäänpuukottajaksi. Olen nyt repeytyneenä isän rakkauden ja tuen sekä haluni välillä tehdä äitini onnelliseksi.
Olen itkenyt koko päivän tämän kuvion kanssa. Kihlattuni yrittää puhua äidille järkeä, sanoen suoraan ettei tämän ehdotukset ole kohtuullisia. Nyt äiti suhtautuu myös häneen kylmästi ja torjuvasti. En ymmärrä, miksi äiti kohtelee minua näin. Vaikka tajuan että isä on varmasti satuttanut häntä, uskon vahvasti, että elämässä olisi opittava päästämään irti ja antamaan anteeksi, jotta voisi olla onnellinen. Koko tilanne tuntuu musertavalta ja toivon vain, että jossain vaiheessa voisimme löytää ratkaisun, joka toisi iloa meille kaikille.
