Kello lähenee kahdeksaa aamulla, kun koko miehen perhe kokoontuu Helsingin keskustan notariaattitoimistoon täynnä odotuksia, sillä varakas sukulainen on jättänyt jälkeensä merkittävän perinnön. Notaarin myöhästyessä jännitys tiivistyy huoneessa. Robertin vanhin tytär, Sanni, ei malta olla arvuuttelematta, mainitaanko häntä testamentissa hän ei kykene peittelemään hermostustaan. Kuule, täti, voisit ehkä osoittaa vähän kunnioitusta. Meidänhän pitäisi surra. Isämme ei ole enää täällä, sanoo Markku.
Älä nyt tädiksi sano. Olen nuori nainen, sanokaa vain Maija, täti loukkaantuu kevyesti. Onpa hassua, että kuvittelet meikin ja hoitojen pitävän sinut nuorena, Markku tokaisee hieman närkästyneenä.
Viimein notaari saapuu ja astuu sisään huoneeseen. Hän silmäilee paikalle saapuneita ja nappaa pöydältä tarkoitetut paperit. Oletteko kaikki valmiina kuulemaan testamentin?, hän kysyy hilpeästi ja saa nyökkäyksiä vastaukseksi. Notaarin kasvoille leviää arvoituksellinen hymy, kun hän alkaa lukea Robertin viimeisen tahdon.
Jätän perintöni teille kaikille, mutta ette välttämättä kaikki saa osaanne. Olen päättänyt järjestää teille kunnon aarteenmetsästyksen, aivan kuten äitini järjesteli minulle ja sisaruksilleni lapsena. Matkanne alkaa kotikylästäni Vääksystä. Meillä ei ollut koskaan paljon rahaa, mutta yhteinen onnemme oli suuri. Esikoisena sain äidiltäni arkun, joka sisälsi omat aarteeni nyt teidän. Vain tarkkaavaisimmalle avain kuuluu. Se on piilotettu johonkin taloon, eikä sitä niin vain löydetä. Onnea matkaan! Hetkeksi huoneessa vallitsee hiljaisuus, sillä kaikki yrittävät sisäistää, että isä on järjestänyt oman pelinsä vielä hautansa takaa.
Hiljaisuuden rikkovat Maija, Robertin vanhin tytär: Minä, mieheni ja lapset lähdemme heti Vääksyyn. Lähteekö kukaan muu auttamaan avaimen etsinnässä?
Markku ja minä emme ala etsiä mitään arkkua tai avainta. Meidän isämme tuntien tiedän, ettei asia ole näin yksinkertainen. Tässä on taatusti jokin muu koukku. Emme kaipaa rahaa, sanoo Robertin nuorempi tytär, Aila.
Vanhin tytär perheineen sekä muutamat sukulaiset suuntaavat kylään. He ryhtyvät erilaisiin toimiin: kiipeävät navetan vintille katselemaan eläimiä, etsivät vihjeitä heinistä ja möyrivät aitojen yli. Kyläläiset katsovat heidän touhujaan uteliaina. Etsintöjen aikana design-mekko repeytyy riekaleiksi. Lopulta avain löytyy ja arkku avataan, ja kaikille jää suu auki hämmästyksestä. Arkusta löytyy nimittäin vain lappu ja kasa Fazerin karkkikeppejä.
Kaikki säästöni on lahjoitettu hyväntekeväisyyteen, ja te olette saaneet juuri sen, minkä ansaitsette. Kiitos, että toitte iloa Vääksyn kyläläisille, lukee lapussa, jonka Robert on testamenttiinsa omin käsin allekirjoittanut.
