Oli aikoja sitten, kun minä ja mieheni Aaro ajoimme vanhaa maantietä pitkin läpi Etelä-Suomen hiljaisten metsien. Sade oli kastellut tien pinnan, ja sumu leijui matalana puiden lomassa. Kaikki oli rauhallista, eikä mikään antanut aavistaa, mitä seuraavaksi voisi tapahtua. Juttelimme leppoisasti ja laskimme matkaa kotiin; jo mielessä lämmin sauna ja kahvi.
Yhtäkkiä, aivan kuin tyhjästä, valtava karhu ponkaisi tielle suoraan automme eteen. Aaro painoi jarrut pohjaan viime hetkellä, ja auto nytkähti niin, että sydämeni tuntui pysähtyvän. Karhu jäi seisomaan tuskin metrin päähän keulasta. Se nousi takajaloilleen näky oli kerrassaan pelottava, kuin suoraan kansantarinoista. Karhu loi meihin katseen, intensiivisen ja liikkumattoman. Silloin olin varma, ettei se ollut ystävällinen: minusta tuntui kuin se olisi valmistautunut hyökkäykseen, nälkäisenä ja arvaamattomana.
Karhu astui askeleen lähemmäs autoa, maltillisesti mutta päättäväisesti. Hengitykseni salpautui, ja auton ovet ja ikkunat tuntuivat mitättömältä suojalta. Pelko oli käsin kosketeltava; liikuin tuskin lainkaan, peläten herättäväni sen vimman.
Aaro vaihtoi nopeasti pakille ja alkoi varovasti peruuttaa. Ymmärsimme molemmat, että jos karhu tosissaan päättäisi käydä kimppuumme, mahdollisuutemme olisivat mitättömät. Jännitimme hetken hiljaisuudessa, kunnes se tapahtui jotakin täysin odottamatonta.
Suuri mänty, joka kasvoi aivan tien varressa, notkahti ja rysähti maahan valtavalla rytinällä. Se rojahti aivan autoomme viereen jos runko olisi kaatunut yhtään sivummalle, se olisi murskannut meidät alleen. Olimme pelastuneet täpärästi.
Koko tienoo hiljeni jälleen, mutta hetken ajan maailma tuntui pysähtyneen. Karhu säpsähti äkisti, kääntyi kannoillaan ja syöksyi metsän siimekseen. Parissa silmänräpäyksessä se oli poissa, ja jäljelle jäi vain hiljaisuus, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Sitä hetkeä muistelen usein; mietin, oliko karhu oikeasti aikeissa hyökätä, vai yrittikö se varoittaa meitä jostain uhkaavasta. Ehkä se vain pelästyi itsekin. Vastauksia en tiedä. Mutta karhun katse, se unohtumaton hetki sumuisella tiellä se pysyy mielessäni aina.
