Kuvittele tilanne: teini-ikäinen poikani tai tyttäreni on lähtenyt kavereidensa kanssa Helsingin keskustaan viettämään iltaa. Vanhempana tietenkin huolehdin ja soitin, että onhan kaikki hyvin. Hiukan hermostuneena sain tyypillisen joo, kaikki ok -vastauksen, mutta sydän silti hakkaa epävarmuudesta. Yhtäkkiä myöhemmin ilmi käy, että lapseni oli maistanut alkoholia ensi kertaa tai ehkä jopa jotain pahempaa.
Muistan kun luin Tapani Virtasen, yhden pienen maalaiskirkon papin, kokemuksista oman poikansa kanssa. Tapani tiesi varsin hyvin, miten paineet voivat kasvaa kavereiden seurassa ja miten vaikeaa on pyytää aikuiselta apua silloin, kun tilanne tuntuu uhkaavalta. Vaikka hän luotti poikaansa, hän halusi varmistaa, että tämä rohkenisi ottaa yhteyttä, jos pulaan joutuisi eikä kaipaisi leimautumista kavereiden edessä.
Tapani kehitti pienen salakoodin perheelleen eräänlaisen hätäsignaalin. Jos poika, Oskari, joutuisi epämukavaan tilanteeseen, hänen piti vain laittaa “X”-kirjain tekstiviestillä kenelle tahansa perheestä: äidille, isälle, vanhemmalle siskolleen tai veljelleen. Viestin saanut henkilö ymmärtäisi heti, että nyt on toimittava. Seuraavaksi tulisi soitto Oskarille muutaman minuutin päästä.
Puhelussa kuuluisi jotain tällaista suomeksi:
Heippa, Oskari! Nyt sattui sellaista, että minun on tultava hakemaan sinut heti. Oho, miksi? Kerron kun nähdään, olethan valmis viiden minuutin päästä? Olen kohta ovella.
Tämän jälkeen Oskari voisi kertoa kavereilleen, että kotona on tapahtunut jotain tärkeää ja hänen täytyy lähteä heti. Näin kukaan ei koe menettävänsä kasvojaan eikä joudu naurunalaiseksi. Hän ei joudu pulaan kavereiden edessä, mutta saa samalla juuri sen turvan, mitä vanhemman rakkaus ja luottamus parhaimmillaan ovat.
Tärkeintä Tapanin ohjeessa oli, ettei lasta jätetä pulaan ei silloinkaan, vaikka olisi kuinka hankala tai kiusallinen tilanne. Murrosiän aikana on niin helppo menettää nuoren luottamus, mutta juuri tällaisilla, pienillä arjen ratkaisuilla voi rakentaa yhteyttä, jossa lapsi oppii itse valitsemaan oikein ja jossa vanhempi pysyy turvallisena tukena. Sen arvoa ei voi mitata euroissa se on minullekin kaikkein tärkeintä.
