Akhatin vanhemmat eivät hyväksy hänen puolisonvalintaansa, vaan ryhtyvät jyrkkiin toimiin ja ajavat poikansa ulos kodista. Siitä huolimatta Akhat pysyy lujana päätöksessään olla yhdessä Ainon kanssa, johon hän rakastui opiskellessaan Helsingin yliopistossa. Ongelmana on se, ettei Aino kuulu vanhempien toivomaan sosiaaliseen piiriin, ja he odottivat Akhatin noudattavan perinteitä ja menevän naimisiin heidän valitsemansa tytön kanssa.
Kun Akhatin vanhemmat saavat kuulla suhteesta, heidän reaktionsa on vihamielinen ja jopa fyysinen, yrittäen pitää miniänsä mahdollisimman kaukana pojastaan. Akhat ei jaksa katsoa Ainon kärsimystä, vaan kertoo äidilleen, mitä on tapahtunut. Tämä johtaa kovaan riitaan perheessä, ja lopulta isä saa lähteä kotoa, koska ei kunnioita vaimonsa tahtoa.
Ulkopuolelle jäätyään Akhat muuttaa Ainon kanssa tämän opiskelija-asuntoon, ja he päättävät nopeasti mennä naimisiin maistraatissa. Vaikka vastassa on ollut haasteita, Ainon vanhempien sekä tädin tuen ansiosta pariskunta onnistuu rakentamaan yhteisen elämän. He löytävät töitä, vuokraavat asunnon Espoosta ja perustavat lopulta menestyksekkään yrityksen.
Kaikesta saavutetusta huolimatta Akhatin omat vanhemmat pysyvät etäisinä, eivätkä tunnusta edes syntyneitä lapsenlapsia. Ainoan perheestä tulee kuitenkin vahva tuki, ja heidän avullaan pari onnistuu ostamaan oman asunnon. Ajan myötä sukulaiset molemmin puolin alkavat tehdä sovintoa, vierailla luonaan ja suhteet korjautuvat. Kaikki sujuu hyvin, kunnes Ainon anoppi aiheuttaa uuden ongelman.
Eräänä iltana, palatessaan töistä kotiin, Akhat ja Aino löytävät nuoremman poikansa itkemässä nurkassa. Käy ilmi, että isoäiti on kurittanut tätä raaasti, koska hän ei suostunut syömään iltapalaansa. Akhat pyytää äitiään lopettamaan lapsiin kohdistuvan väkivallan, ja äiti näyttää hetken rauhoittuvan. Seuraavana päivänä tilanne kuitenkin toistuu, ja tällä kertaa Aino puuttuu tilanteeseen. Hän ei enää ole ujo nuori nainen, vaan puolustaa voimakkaasti lastaan ja sanoo anopilleen, ettei tämä saa enää koskaan satuttaa häntä tai lapsia uhaten jopa murtavansa tämän käsivarren, jos väkivalta jatkuu.
Myöhemmin, kun Akhat ja hänen isänsä palaavat kotiin, äiti valehtelee tapahtumista, osoittaa mustelmaa kädessään ja syyttää Ainoa. Tällöin lapsi uskaltaa kertoa rehellisesti, mitä on todella tapahtunut. Sekä Akhat että hänen isänsä ymmärtävät tilanteen ja moittivat Akhatin äitiä. Isä, joka oli menettänyt poikansa vuosiksi äitinsä toiminnan vuoksi, ei halua historian toistuvan. Lopulta Akhatin äiti vaikuttaa ymmärtävän oman paikkansa perheessä ja tekojensa seuraukset ja jättää sekä minänsä että lastenlapset rauhaan, vältellen uusia riitoja.
