Kun valmistin illallista edesmenneen isämme muistoksi, veljeni Tapion käytös yllätti kaikki. Hän oli ollut ulkomailla töissä jo yli viisitoista vuotta ja poikennut kotiin vain kahdesti tänä aikana. Nyt, yhdeksäntenä päivänä isän kuolemasta, Tapio yllättäen palasi. Hänen levottomuutensa oli käsinkosketeltavaa, hän tivasi missä tietyt tavarat olivat ja kävi myllertämässä vanhempiemme kotia läpikotaisin.
Keittiössä kokki jäi ymmälleen Tapion äkillisestä paluusta, sillä koko tämän poissaolon ajan sisareni Sirkku oli huolehtinut isästä ja äidistä. Mutta Tapio ei saapunutkaan hyvästelemään isää, vaan etsimään jotakin. Hänen oudot toimensa hämmentivät Sirkun, joka uskoi, että veli olisi tullut tukemaan häntä tässä surussa.
Vaan Tapion eleissä ei ollut tukea. Hän kyseenalaisti kaiken omaisuuden omistuksen, väittäen hänelle kuuluvan kaiken. Hän heilutti papereita, joiden mukaan vanhempamme olivat siirtäneet kaiken hänelle kaksikymmentä vuotta aiemmin. Hän sai Sirkun tuntemaan syyllisyyttä, vihjaillen tämän yrittävän viedä hänen kotinsa. Murtuneena ja kyyneleet silmissään Sirkku lopulta poistui talosta, seuranaan muut sukulaiset, joita myös huolestutti Tapion käytös.
Kireässä ilmapiirissä Tapio jäi taloon vielä viikoksi, vaihtaen lukot oviin sekä lisäten kalterit ikkunoihin ja oviin ennen kuin palasi vaimonsa luo. Myöhemmin Tapion ulkomailla asuvan naapurinsa kautta saimme kuulla järkyttäviä uutisia veljeni oli vakavasti sairas ja hänen ennusteensa ei ollut hyvä. Hänen terveytensä tulisi hiipumaan samalla tavalla kuin isällämme. Saatuaan tietää tämän, hänen vaimonsa kehotti häntä palaamaan Suomeen, pitäen miestään taakkana.
Sirkun periksiantamattomuus pitää perheestään on kuitenkin vahva. Vaikka Tapio oli satuttanut häntä, hän koki velvollisuutta huolehtia tästä olihan kyseessä hänen veljensä. Hänen tyttärensä Eevi puolestaan oli peloissaan, että Sirkku uhraisi oman elämänsä ja hyvinvointinsa kiittämättömän veljensä vuoksi. Eevi otti äitinsä puhutteluun ja korosti, miten tärkeää olisi Sirkun viettää aikaa hänen ja lastenlasten kanssa, jotka rakastavat mummoaan syvästi.
Sirkku jäi repaleisesti kahden tulen väliin: veljen tarpeiden ja tyttären rukousten. Hänen sydämessään myötätunto sairasta veljeä kohtaan risteili ymmärryksen kanssa siitä, miten perusteltu Eevin huoli oli. Päätös painoi raskaana hänen rinnassaan, kun hän mietti, mikä lopulta olisi parasta itselleen ja perheelleen.
