Olen kyllästynyt kuuntelemaan hänen tarinoitaan sukulaisistaan!
Hän on sentään naapurimme, voisithan kuunnella? kysyi mieheni hölmistyneen hyväntahtoisesti.
Hän kertoo aina samaa juttua!
Maija oli yleensä rauhallinen ja kärsivällinen nainen, paitsi silloin kun kyse oli heidän naapuristaan, Leenasta. Mieheni, Juhani, ei kuitenkaan voinut ymmärtää mikä oikein nyppi Maijaa. Jonkin aikaa sitten he olivat jopa olleet läheisiä perheystäviä. Leena oli viitisentoista vuotta Maijaa vanhempi ja kokeneempi mielensä pahoittaja. Kun Leenan vanhemmat olivat siirtyneet tuonpuoleiseen, Leena ja hänen kaksi siskoaan olivat alkaneet jakaa perintötaloa Espoon rauhaisalla pientaloalueella.
Aluksi kaikki vaikutti menevän hyvin: he suunnittelivat myyvänsä talon ja jakavansa siitä saadut eurot kolmeksi tasan. Mutta tietenkin asiat eivät menneet suomalaiseen tapaan sulavasti pieni perintösota syttyi.
Maija ei tiennyt tarkkoja yksityiskohtia, mutta hänen mummonsa oli joskus möläyttänyt, että Leena oli pyytänyt saada jäädä asumaan taloon, kun talous vinkkasi kintaalla ja hän oli luvannut maksaa siskoille osuutensa myöhemmin, kunhan tilanne helpottaisi. Siskot olivat suostuneet ja allekirjoittaneet vielä virallisetkin paperit luopuakseen kotinsa osuudesta.
Mitä tapahtui sen jälkeen, Maija ei tiennyt tarkalleen mutta hän epäili, ettei Leena ollut koskaan maksanut takaisin. Leena tuli usein kahville ja valitti Maijalle sukulaisistaan:
Eivät ne muista minua ollenkaan. Eivät soita, eivät kirjoita, eivät tule edes käymään vain raha heitä kiinnostaa!
No, tietenkin olet itse luvannut palauttaa rahat! Mutta Leena ei tietenkään nähnyt asiassa mitään vikaa. Kaikki muut olivat pahoja ja ilkeitä, vain hän oli hyvyydessä voittamaton.
Ajattelin jo soittaa niille siskoille, valitti Leena, kun eiväthän rahat riitä talon ylläpitoon. Kyllä heidänkin pitäisi osallistua, ei tämä pelkästään minun taloni ole!
Mutta eikö ne jo ilmoittaneet virallisestikin että eivät enää osallistu?
No entäs sitten jos ilmoittivat? Onhan se heidänkin kotitalonsa! Ovathan he täällä kasvaneet, ja isähän tämän rakentanut. Mutta heitä ei kiinnosta muu kuin raha!
Ehkä he loukkaantuivat kun lupasit maksaa heille osuudet etkä vieläkään ole tehnyt sitä, Maija rohkaistui supattamaan.
No hyvänen aika! Ei kukaan heitä pakottanut sopimukseen! Minä lupasin maksaa kun on varaa maksaa mutta ei ole vielä. Onhan se nyt synti, että joutuisin myymään isän talon vain heidän eurojensa tähden! Missä minä sitten asuisin? Mutta minusta ei kukaan välitä kaikki vain rahan perään juoksevat.
Maija katsoi Juhania. Siinä se istui, miehen ilme kuin syysilma harmaa, mutta epämääräisesti myötätuntoinen. Katseesta näki, että kuvio oli miehelle nyt selvä eikä hän enää kyselisi, miksi Maija oli niin väsynyt Leenan vierailuihin.
