Aleksi syntyi perheensä kuopukseksi. Hänen vanhempansa rakastivat häntä ja tarjosivat lämpimän ja rikkaan lapsuuden. Suru iski kuitenkin, kun Aleksin äiti menehtyi hänen ollessaan 20-vuotias, ja pian tämän jälkeen myös isä poistui keskuudestamme. Sotilaspalveluksen vuoksi en pystynyt osallistumaan vanhempieni hautajaisiin, mutta muisto heistä elää sydämessäni.
Varusmiespalveluksen jälkeen palasin kotiin vain huomatakseni, että tätini perhe asui nyt vanhempieni talossa. Tunsin olevani ulkopuolinen, joten lähdin eikä minua enää koskaan siellä nähty. Yritin ensin asua ystäväni luona, mutta tajusin pian, etten ollut sielläkään toivottu. Pennittömänä ja vailla vaihtoehtoja liftasin toiseen kaupunkiin etsien töitä.
Eräs tuttu järjesti minulle työpaikan rakennustyömaalta, jossa luvattiin kunnollinen palkka, ruoka ja majoitus. Vaikka päivät olivat pitkiä ja raskaita, olin tyytyväinen olooni kunnes työnantajat hylkäsivät meidät työntekijät ja jättivät meidät tyhjän päälle. Suurin osa muista lähti ystäviensä avulla pois, mutta minä jäin ilman henkilöllisyyspaperia.
Nälkäisenä ja ilman kattoa pään päällä selvisin syömällä roskiksista ja nukkumalla asemilla tai talojen rappukäytävissä. Ulkonäköni rapistui, eikä minua kukaan palkannut töihin. Lopulta kohtalo kuitenkin kääntyi, kun tapasin Elina-nimisen naisen. Hän ei ollut perinteisellä tavalla kaunis, mutta sydämeltään lämmin, ja hän osoitti myötätuntoa minua kohtaan. Elina toi minulle ruokaa ja jäi juttelemaan kanssani.
Eräänä päivänä sairastuin keuhkokuumeeseen ja jouduin sairaalaan. Hoitajat pesivät ja leikkasivat hiukseni, pukeutin puhtaisiin vaatteisiin ja hoitivat minua kuin ihmistä. Odotin joka päivä malttamattomana Elinan vierailua. Kun minut viimein päästettiin kotiutumaan, hän oli odottamassa minua päivystyksen aulassa, toi kengät ja vaatteita sekä halasi lämpimästi. Liikuttuneena hänen ystävällisyydestään lähdin hänen mukaansa.
Elinan veli auttoi minua hankkimaan uudet paperit, ja sain töitä. Ajan myötä rakastuimme toisiimme ja menimme lopulta naimisiin. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen löysimme yhteisen onnemme ja rauhan suomalaisessa arjessa, vaikeudet selättäen yhdessä.
