Ystäväni poika on aivan upea nuorukainen. Hän opiskeli hyvin, valmistui koulusta, meni töihin, teki kovasti töitä. Nyt hän on varakas yrittäjä, omistaa kesämökin Saimaan rannalla, asunnon Helsingin keskustassa sanonpa vaan, ihmeellinen tyyppi.
Mutta kuten aina elämässä on SE mutta hän meni naimisiin tytön kanssa. Tytön, joka on ihan kamala, vaikeasta perheestä, vihainen, mustasukkainen ja julma. Nämä eivät ole ystäväni sanoja, vaikka hän joutuikin luopumaan ainoasta pojastaan tämän naisen kynsiin tämä on totuus.
Ensiksi tämä harpyija hankkiutui eroon kaikista miehensä kavereista. Miksi nuo kaverit pyörivät täällä, ainoastaan juovat kaljaa, lypsävät rahaa ei mitään hyötyä, hyödyntävät sinua.
Sitten hän vähitellen häivytti miehensä sukulaiset elämästä. Miehen perhe on suuri ja lämmin vietetään yhdessä juhlat, soitellaan usein sellainen kunnollinen suomalainen perhe.
Vaimo pyöritteli ensimmäiseksi silmiään kaikkien sukulaisten kutsuille, keksi mukamas tärkeitä menoja kun heitä pyydettiin kylään, ja sai äkillisiä migreenejä juuri silloin kun joku oli tulossa vierailulle.
Pian enää äiti kävi satunnaisesti, koska hänellä oli kova ikävä lastenlastaan ja tietysti myös omaa poikaansa.
Joka kerta vaimo järjestää jonkin riidan.
Ei hysteerisesti huutaen, vaan viileästi, sihisevällä äänellä: Olen sanonut satoja kertoja, mutta et näköjään opi älä tuo mitään halpoja lahjoja, meille kelpaa vain kunnolliset ja hyvät lahjat, etkä mitään halpakaupasta ostettuja.
Poika seisoi vieressä ja nyökkäili: Äiti, hyvä ihme…
Eilen tapasin ystäväni toisen ystävättären kanssa. Ystävä istui itkusta vavisten, näytti viestinsä puhelimesta. Miniä oli lähettänyt viestin: näin olemme päättäneet mieheni kanssa, että olisi parempi jos et enää tulisi meille.
Ystävä itki ja kertoi, että hänen poikansa oli myös soittanut ja sanonut: Äiti, sinä vain rasitat vaimoani. Kun käyt meillä, vaimo ei pysty palautumaan moneen päivään.
Mutta ei tässä se ole pääasia. Istuttiin siinä ja huokailtiin, että onpa kurjaa. Mikä epäonni, miten kamala miniä.
Silloin meidän kolmas ystävämme tokaisi: Mitä tekemistä sillä miniällä muka on asian kanssa? Olet kasvattanut pojastasi kylmän ja sydämettömän miehen.
Nousin heti puolustamaan häntä, ettei hän ymmärrä mitään. Mitä poika nyt muuta voi, kun vaimo on tuollainen? Hän tekee tämän perheensä takia, rauhan tähden. Olisitpa nähnyt, millainen kiltti poika hän oli, kun kuudennella luokalla piirsi äidilleen itse sydämen ja kukan naistenpäiväkorttiin.
Meillä on se korttikin tallessa sydän ja kukkanen itse askarreltuna. Jos ei olisi vaimoa
Ystävä vain kohautti hartioitaan ja sanoi, että jos mies ei ole pohjimmiltaan paha, ei mikään vaimo voi pakottaa miestä toimimaan toisin. Ja poistui.
Yhtäkkiä tuntui kuin silmistä olisi pudonnut suomut.
Olen elänyt koko elämäni ajatellen että hyvä mies joutuu pahan vaimon uhriksi.
Mutta nyt näen toisin.
Näköjään mies on kelvoton, koska hän itse on sellainen, eikä siksi, että joku vaimo olisi pakottanut.
