Puolitoista vuotta sitten minusta ja miehestäni tuli vanhempia. Saimme ihanan pienen tytön. Tästä huolimatta päätimme tänä vuonna lähteä yhdessä lomalle, vaikka tyttäremme onkin vielä aivan pieni. Kun äitini tuli käymään, kerroin hänelle suunnitelmistamme.
Äiti sanoi siihen:
Miten te muka voitte levätä kunnolla pienen lapsen kanssa? Ei siitä tule mitään lomailua. Naapurini juuri palasi lomamatkalta ja hänen lapsensa halusivat hänen vahtivan heidän muksujaan. Itsekin lähtisin mielelläni, mutta ei minulla ole siihen varaa.
Tajusin heti, että äitini vihjasi jotain, mutta en sanonut siihen vielä mitään. Sovimme mieheni kanssa, että mietimme asiaa yhdessä rauhassa. Seuraavana päivänä kerroin kuitenkin äidilleni, että meille sopii, jos hän lähtisi mukaan. Sanoin hänelle suoraan:
Kuule äiti, mieheni maksaa koko matkan puolestasi. Saat oman huoneen, ja hän ostaa sinulle myös lentoliput. Annamme sinulle vielä käyttörahaakin. Mutta toivon, että autat meitä lapsen kanssa reissun ajan. Annan sinulle vielä vähän ekstraa, kunhan mieheni ei vaan saa tietää siitä!
Äiti innostui heti ja suostui lähtemään. Niinpä matkasimme yhdessä. Ensimmäinen päivä meni väsyneenä matkustamisesta, joten menimme aikaisin nukkumaan. Toisena päivänä mieheni sanoi äidilleni:
Viehän lapsenlapsesi tänään illaksi huoneeseesi, niin me pääsisimme ravintolaan kaksin!
Äiti vastasi:
Haluaisin kyllä, mutta valitettavasti en voi. Ostin eilen kaksi retkeä, ja lähden niille aamulla aikaisin!
Äiti, odota! Miten niin et voi? Sovimme, että autat meitä lapsen kanssa! ihmettelin.
Mutta ostin matkoja vain kahdelle päivälle. Niissä on vain kaksi päivää minulle itselleni ja omaa lomaani. Sen jälkeen autan kyllä lapsen kanssa, lupaan, äiti vakuutti.
Myönnyimme tähän. Mutta kahden päivän päästä äiti sanoi:
Taisin tulla kipeäksi! Pärjäätkö itse lapsen kanssa? En halua tartuttaa häntä!
Äiti, et näytä ollenkaan sairaalta! Ei sinulla ole nuhaa eikä yskääkään! ihmettelin.
Viikko kului. Äiti valitti jatkuvasti huonoa oloa. Eräänä päivänä näin kuitenkin äidin syövän jäätelöä.
Äiti, mitä ihmettä? Eikö sinulla ollut kurkku kipeä? Etkö sittenkään ole sairas, oletko vain valehdellut meille?
Mutta minäkin haluan levätä! Minäkin teen töitä paljon ja olen väsynyt. En ole teidän lastenhoitajanne! äiti vastasi.
Olin tyrmistynyt:
Mehän sovittiin, että sinä saat ilmaisen loman ja me saat apua lapsen kanssa. Nyt lepäät siellä itseksesi ja nautit reissusta!
Olin todella loukkaantunut äidilleni. Reissun lopun aikana en enää puhunut hänelle ollenkaan. Palasimme Suomeen, mutta emme ole olleet tekemisissä lomamatkan jälkeen. Kolme kuukautta on jo kulunut, enkä vieläkään pysty antamaan äidilleni anteeksi…
