Siis kuule, haluan kertoa sulle yhdestä jutusta, joka tapahtui mun naapurustossa. Oona ja Noora ovat olleet parhaita kavereita ihan siitä asti, kun olivat päiväkodissa. He asuvat vierekkäin Espoon Tapiolassa, joten vanhemmat päättivät ilman muuta laittaa tytöt samaan kouluun ja vielä samaan luokkaan. He jopa pyysivät opettajaa istuttamaan tytöt vierekkäin pulpettiin kun luokassa oli niin paljon poikia, oli hyvä, että Oona voisi vähän pitää huolta Noorasta, jos joku sattuisi kiusaamaan.
Aluksi kaikki meni tosi hyvin. Oona ja Noora olivat innoissaan koulusta ja molemmat pärjäsivät opinnoissa vaivatta. Mutta kun he siirtyivät kolmannelle luokalle, Nooran äiti alkoi huomata, ettei tyttö ollut oma itsensä. Noora vaikutti pelokkaalta eikä halunnut lähteä kouluun ollenkaan. Yhtenä aamuna hän pyysi äitiään vaihtamaan hänet toiseen kouluun, ja se tuli äidille ihan puskista. Noora ei ensin kertonut mistä oli kyse, ja silloin Nooran äiti päätti soittaa Oonan äidille. Sielläkin oli kummallista myös Oona oli pyytänyt päästä toiseen kouluun.
Sitten tapahtui vähän hurjempaa. Koulupäivän jälkeen Oonan äiti huomasi Oonan käsivarsissa mustelmia. Silloin molemmat äidit päättivät lähteä yhdessä koululle selvittämään, mitä ihmettä oli tekeillä.
Opettaja rauhoitteli, ettei koulussa ole mitään ongelmaa – ehkä tytöt ovat joutuneet ulkopuolella jonkun riidan keskelle. Mutta juuri silloin, yhtäkkiä, luokkaan ryntäsi lauma lapsia, jotka kovaäänisesti melusivat ja tönivät Oonaa ja Nooraa. Äidit juoksivat välittömästi väliin, mutta lapset eivät välittäneet ollenkaan. Opettajakin yritti toppuutella, mutta tilanne pysyi kaoottisena, kunnes yksi tytöistä juoksi hakemaan rehtorin. Vasta rehtorin tullessa rauha palasi.
Oonan ja Nooran äidit ilmoittivat selvästi, etteivät aio katsoa tällaista toimintaa sormien läpi. He vaativat, että koululle kutsutaan kiusaajien vanhemmat paikalle, tai vaihtoehtoisesti he vievät asian poliisille. Rehtori rauhoitteli heitä lupasi, että jo seuraavana päivänä kaikki osapuolet kokoontuvat koululle.
Kun seuraavana päivänä koitti, Nooran ja Oonan äidit menivät paikalle sovitusti. Kiusaavien lasten vanhemmat olivat jo siellä, ja opettajan varoitukset osoittautuivat oikeiksi: nämä vanhemmat eivät suostuneet kuuntelemaan mitään. He huusivat ja puolustivat omia lapsiaan, eivätkä antaneet opettajan tai muiden sanoa mitään järkevää. Käytös oli todella töykeää. Vain rehtori sai hetkeksi heidät hiljenemään, mutta sekin ilo oli lyhytaikaista.
Mitään konkreettista päätöstä ei saatu aikaan, sillä nämä hemmotellut vanhemmat lähtivät paikalta vielä sanottuaan, ettei heidän lastensa pientä leikkiä kannattaisi ottaa niin vakavasti. Rehtori huokaisi ja totesi, että niiden lasten vanhemmat ovat olleet mukana talkoissa auttamassa koulun remontissa eivätkä usko, että koululla olisi mahdollisuutta puuttua tilanteeseen rankemmin.
Kotonaan tytöt sitten avasivat tilannetta. He kertoivat, että nämä kiusaajapojat ovat olleet ilkeitä ihan kaikille jos joku kävelee yksin käytävällä, häntä saatetaan alkaa tönimään tai lyömään. Oona ja Noora olivat joutuneet silmätikuksi, koska kulkivat aina yhdessä, ja se kuulemma ärsytti kiusaajia.
Lopulta molempien äidit siirsivät tyttärensä toiseen kouluun. Rehtori erosi melkein heti sen jälkeen hän ei jaksanut enää yrittää hoitaa opetusta tällaisessa ympäristössä, jossa vanhemmat eivät kunnioita toisiaan eikä koulua. Koko homma jätti kyllä pahan maun suuhun, mutta onneksi tytöt ovat taas iloisia uudessa koulussa. Joten muistetaan, että jos joku kokee pahaa oloa koulussa, pitää rohkeasti avata suu ja hakea apua, eikö vain?
