Opiskellessani yliopistossa ja yrittäessäni samalla tehdä töitä, rahaa ei riittänyt ylimääräisiin menoihin. Siitä huolimatta olin tyytyväinen elämääni, sillä suuria huolia ei vielä ollut. Minä ja vaimoni vuokrasimme pientä yksiötä Helsingissä, emmekä olleet vielä alkaneet puhua lasten hankkimisesta. Halusimme ensin ostaa oman kodin ja vasta sitten pohtia perheenlisäystä. Vanhempani ovat eläkkeellä, ja minulla on pikkusisko. Siskoni on eronnut, ja hänen poikansa, minun kummipoikani, on nyt aloittanut ensimmäisen luokan koulussa. Meidän perheessä ei koskaan ole ollut suuria varallisuuksia, mutta olemme aina pärjänneet joten kuten omin avuin.
Silloin elettiin hyviä aikoja, niin ainakin uskoin. Sain yliopiston päätökseen ja pian sen jälkeen minut ylennettiin työpaikallani. Nyt olin pomomme oikea käsi, eli pääavustaja. Tämä muutti tulotasoni täysin. Päätimme puolisoni kanssa ottaa heti asuntolainan ja muuttaa omaan asuntoon Espooseen. Ajattelimme, että kun elämässä kerran tehdään muutoksia, tehdään kaikki kerralla. Ja niin kävi, että vain kuukautta myöhemmin vaimoni kertoi olevansa raskaana. Aloimme valmistautua vauvan tuloon. Kun perheeni kuuli ylennyksestäni, kaikki iloitsivat kanssamme.
Mutta sen jälkeen paineet alkoivat kasvaa. Vanhempani tuntuivat odottavan, että auttaisin enemmän siskoani ja hänen poikaansa. Siskoni puolestaan muistutti, että vanhimpana lapsena minun olisi tuettava meidän vanhempiamme rahallisesti. Rahani hupenivat nopeasti; milloin vanhemmat tarvitsivat uuden ison television, milloin kummipoikani oli lähdössä kalliille luokkaretkelle. Vaimoni alkoi olla minulle katkera, koska hän oli nyt äitiyslomalla ja toimeentulomme oli käytännössä minun varassani. Hänestä tuntui, että koko meidän suku elää minun tuloillani ja että meidän omalle perheellemme jää liian vähän. Nyt minun on jotenkin asetettava rajat sukulaisille, koska rahani eivät yksinkertaisesti enää riitä kaikkeen meidän pitää valmistautua oman lapsemme syntymään. Lapsitarvikkeet ja pikkuvaatteet ovat nykyään kalliita Suomessa…
