Meillä töissä oli yksi mies, jonka nimi oli Aki Virtanen. Hän toimi erään osaston päällikkönä toimistossamme, eikä voinut sanoa, että häntä olisi rahassa uitettu, mutta ei mitenkään huonostikaan pärjännyt. Hänellä oli hieno Volvo, pukeutui tunnettujen kotimaisten merkkien vaatteisiin ja oli muutenkin aina viimeisen päälle siisti. Mutta Akin suurin heikkous oli säästäväisyys varsinkin ruuan suhteen.
Kun pidimme taukoa, Aki kuljeskeli hitaasti työpisteeltä toiselle, katsellen missä sattui olemaan tarjolla syötävää. Hetken kuluttua hän jo istuikin sopivasti alas, alkoi syödä muiden eväitä kutsumatta, ja jos sattui huomaamaan jotain hyvää, tokaisi mielissään:
Oho, mikä herkullinen tuoksu täällä onkaan! Tai: No jo on kanansiipiä! Saanko ottaa kokeeksi yhden? Ja hänen tavaramerkkinsä: Mitäs täällä on tarjolla?. Samassa hän oli jo napannut palan suuhunsa. Syntymäpäivälahjoihin hän ei koskaan laittanut euroakaan, mutta kuitenkin osallistui synttärionnitteluihin ja juhlapöytiin kuin olisi antanut isommankin lahjan. Kaikki huomasivat, että hän latasi puhelimensakin aina työpaikalla säästääkseen omasta sähkölaskustaan, eikä lähtenyt toimistolta kotiin ennen kuin oli varmasti saanut kaikki tarvitsemansa myös vesipullot täytettyä työpaikan hanasta. Eli, suoraan sanoen, Aki oli pihistelijä henkeen ja vereen. Hän itse kutsui tätä fiksuksi rahankäytöksi.
Viimeisissä firman pikkujouluissa Aki intoutui juhlimaan enemmän kuin tavallisesti, ja kun yksi kollegaista kysyi, aikooko hän koskaan avioitua, Aki vastasi:
Miksi hankkisin vaimon? Se vain vaatisi rahaa ruokaan ja vaatteisiin, ja sitten jos tulee lapsi, joutuisin vararikkoon. Säästän vaikka elän yksin minulle riittää tämä. Kollega nyökkäili ja vastasi: Kyllä, elelet sinä hyvin mutta muiden kustannuksella. Siinä vaiheessa Aki suuttui kunnolla ja alkoi pauhata: Niin, asun viisaasti! Minulla on hieno auto, komea koti, eikä minulla ole mitään turhaa kulutettavaa. Sinä taas törsäät kaikki rahat sapuskaan!
Tämän jälkeen koko osasto päätti, etteivät enää halua olla missään tekemisissä Akin kanssa, joten hänen oli pakko hakeutua toisen yrityksen palvelukseen.
