Edelleen olen hänelle siitä asiasta velkaa!
Voi sanoa, että olen ammattimainen remontoija. Olen tehnyt sitä pitkään ja kehittänyt siitä itselleni hyvän elannon. Joskus sukulaiset pyytävät minua apuun, tekemään pienempiä korjauksia tai remontteja. Eräänä päivänä sainkin puhelun. Vastasin, ja siellä oli serkkuni. Hän soitti ja kysyi, voisinko auttaa häntä remontoinnissa.
Parin päivän päästä ryhdyimmekin hommiin. Olin vapaa, joten mikäs siinä autan aina mielelläni sukulaisia, jos vain voin. Remonttitarvikkeet oli jo ostettu ja tuotu valmiiksi, joten pääsin heti työn touhuun. Nautin aina näistä hetkistä; tämä työ tuo minulle iloa ja onnistumisen tunteita.
En pidä siitä, että otan sukulaisilta rahaa avusta. Vaikka veljeni tarjosi maksua, kieltäydyin. Huoneisto muuttui remontin jäljiltä aivan toiseksi, siitä ei voi kiistellä! Työt kestivät yhteensä noin kaksi viikkoa. Sitten kun kaikki oli käytännössä valmista ja eteisessä oli vain kasa vanhoja tavaroita odottamassa Sortti-asemalle viemistä, veljelleni tuli mieleen ajatus.
Haluaisitko ottaa nämä loput materiaalit? Säästä ne autotallissa, ehkä niille on joskus käyttöä omissa projekteissasi tai asiakkailla. Säästäisit rahaa tulevaisuudessa. Päätin ottaa ylimääräiset remonttijäämät: laattoja, laminaattia, levyjä, maaleja. Tilaa riittää varastossa ja teen mielelläni kaikenlaista käsilläni.
Ajattelin varmistaa asian veljeltäni onneksi tallensin puhelinsoittomme. Se, mitä hän sanoi minulle katsoessaan suoraan silmiin, yllätti minutkin. Tässä teille pieni videopätkä keskustelustamme:
Tämä on minulle harrastus. Kiitin serkkuani, pääsimme yksimielisyyteen asiasta. Remontti saatiin illalla valmiiksi loppuun asti. Vein ylimääräiset rojut mukaani: osa meni roskiin, osa omalle varastolle. Jäimme hetkeksi istumaan, juhlimme valmistunutta remppaa ja minä lähdin sitten kotiin lepäämään.
Seuraavana päivänä kaikki sujui tavanomaisesti, kunnes iltapäivällä kello kahden aikaan sain veljeltäni puhelun. Moi, jäit vähän velkaa noista rakennustarvikkeista. Niissä oli hyviä lautoja ja laminaatti oli kuin uutta. Laattojakin olisi voinut ehkä myydä. Voisitko siirtää rahat suoraan tililleni?
Olin aidosti järkyttynyt. Ei tosiaankaan riitä sanoa, että olin yllättynyt. Hän lupasi palata asiaan illalla, mutta ei soitellut. Oikeasti, olin ihan pyörällä päästäni.
En tiedä enää, mitä pitäisi sanoa. Miten tässä nyt pitäisi toimia, kun olin auttanut kyselemättä maksua? Jäljelle jääneet materiaalit olivat jo menossa roskiin, eikä niistä olisi juuri kellekään iloa ollut. Hän aikoi heittää ne pois, mutta sitten päättikin antaa ne minulle. Pitäisikö minun nyt laskuttaa häneltä tekemästäni työstä?
