Veljeni asui ensimmäisen vaimonsa kanssa hyvin pitkään. Hänen vaimonsa oli hyvin laskelmoiva ja riitaisa, eikä kohdellut hänen vanhempiaan kunnolla. Veli kesti tätä vuosia ja vuosia, mutta lopulta mitta tuli täyteen ja hän erosi. Hän meni uuden naisen kanssa naimisiin. Naisella oli tytär ennestään. Veljelläni ei ollut omia lapsia, ei ensimmäisessä eikä toisessa liitossa. Mutta pian kävi niin, että hänen toinenkin vaimonsa menehtyi. Ottotytär meni naimisiin ja muutti pois. Veli päätti tarttua remonttiin.
Kirjahyllyn takaa löytyi paljon papereita, ja hän ajatteli vilkaista, jospa sieltä vaikka löytyisi joku kätkö. Selaillessaan vanhoja asiakirjoja ja kirjoja hän yllätyksekseen löysi kasan kirjeitä.
Joku tyttö kirjoitti isälleen siitä, kuinka paljon häntä rakasti, kuinka odotti vastausta ja oli surullinen. Kirjeissä tyttö kertoi elämästään, koulusta ja arkisista asioista. Kun veli vilkaisi lähettäjän osoitetta, hän tajusi mitä oli tapahtumassa hän oli aikoinaan ollut varusmiehenä pienellä paikkakunnalla ja silloin rakastunut. Kävi ilmi, että nainen oli tullut raskaaksi, mutta veli ei ollut tiennyt siitä mitään, sillä hänen ensimmäinen vaimonsa oli piilottanut kaikki kirjeet eikä kertonut mistään.
Raivon vallassa veli tarttui puhelimeen ja vaati ex-selitykselle. Kaikki palaset loksahtivat paikoilleen todellakin, kyseessä oli hänen tyttärensä. Onneksi eletään tätä digiaikaa, ja hänen ei-biologinen tyttärensä auttoi etsimään oikean.
Muutamaa päivää myöhemmin veli sai soiton omalta tyttäreltään. Hän oli aivan ymmällään, eikä tiennyt, miten tytölle puhua, mitä sanoa tai kuinka selittää vuosien hiljaisuus. Kävi ilmi, että tytön äitikin oli kuollut jo aikaa sitten. Tyttö alkoi itkeä puhelimessa ja kertoi, että oli jo naimisissa veljeni sai kuulla olevansa pappa.
He sopivat tapaamisesta. Veli itki ilosta: hän näkisi viimein oman tyttärensä. Hän toivoi ja rukoili, että tytär ymmärtäisi ettei tämä ollut hänen syytään, hän ei tiennyt koko asiasta jos olisi tiennyt, hän ei olisi koskaan jättänyt tytärtään.
