Oli minulla paras ystävä, Helmi. Olimme olleet ystäviä vuosikausia. Helmi usein kertoi, miten raskasta hänen elämänsä oli. Kaikki johtui siitä, että hän oli elänyt kaksikymmentä vuotta miehensä ja äitinsä kanssa saman katon alla.
Helmin äiti, Martta, oli juuri sellainen nainen, joka mielellään hyödynsi muita eikä välittänyt siitä, että kyseessä oli oma tytär. Martalle mikään ei ollut koskaan tarpeeksi hyvin, ja hänestä tuntui, että Helmi oli hänelle ikuinen velallinen. Martta oli jo 85-vuotias, mutta siitä huolimatta varsin toimintakykyinen.
Martta oli vakaasti sitä mieltä, että Helmi oli velkaa hänelle elämästään johtuen siitä, että Martta jäi yksin, kun Helmin isä jätti hänet raskauden aikana ja löysi uuden vaimon. Kaikki pettymys ja katkeruus purkautui Helmille, joka oli ulkoisesti hyvin paljon isänsä kaltainen.
Helmi ei ollut Martalle rakastettu tytär hän oli ennemminkin kotiapulainen, siivooja ja arjen orja. Helmi paiski töitä kahdessa eri työpaikassa. Kun hän vihdoin ehti kotiin, Martta vaati, että Helmi pyyhkii lattiat ja valmistaa ruoan. Martta ei itse halunnut osallistua kotitöihin lainkaan. Jos Helmi sattui laittamaan ruokaa, jota Martta ei halunnut, tästä nousi myrsky. Usein Helmi joutui irtisanomaan itsensä ja matkustamaan kaupungin toiselle puolelle äitinsä luo, vain kokatakseen ruoan, josta Martta piti.
Eräänä päivänä oli Helmin syntymäpäivä. Koko ystäväpiirimme tuli viettämään iltaa hänen luokseen ja Helmi oli loihtinut upean kattauksen, mutta huomasin, että hän oli hyvin surullinen. Hän kertoi minulle, että Marttan kanssa oli tullut riitaa jälleen kerran. Juhlailta loppui aikaisin, ja jokainen lähti kotiinsa.
Seuraavana aamuna sain kuulla, että Helmi oli poissa. Selvisi, että juhlien jälkeen Martta aloitti uuden riidan. Helmillä petti sydän ja kukaan ei soittanut ambulanssia. Hän menehtyi yöllä Martta hallitsi tyttärensä elämää, mutta menetti hänet lopulta.
Tarinasta jäi mieleen, että toisinaan rakkaus ei riitä, jos sitä ei vaalita eikä huomaa. Jokaisen tulisi kunnioittaa läheistään ja antaa hänen elää omaa elämäänsä laiminlyönti ja katkeruus voivat tuoda mukanaan enemmän surua kuin vihaa. Muista arvostaa läheisiä, kun he vielä ovat kanssasi.
