Olen 21-vuotias mies. Viisi vuotta sitten äitini toi uuden miehensä kotiimme. En pitänyt hänestä alusta asti. Hän työskenteli siivoojana. Mies ilmestyi ovellemme kahden laukun kanssa, ja alkoi välittömästi määräilemään minua ja yritti laittaa minut kuriin. Suoraan sanottuna, inhosin häntä. En tiedä mitä äitini hänessä näki. Hänen palkkansa on naurettavan pieni, ja hän maksaa elatusapua ex-vaimolleen. Meidän välillemme ei koskaan syntynyt minkäänlaista yhteyttä. Aluksi pysyin hiljaa, mutta myöhemmin aloin väittelemään hänen kanssaan.
Lukion päätyttyä pääsin lääketieteelliseen yliopistoon valtion rahoituksella. Olin haaveillut lääkärin ammatista pienestä pitäen. Yritän opiskella hyvin, vaikka medisiin opiskelu on todella vaativaa. Sain jopa apurahan. Puoli vuotta sitten tämä mies alkoi syyttää minua siitä, että elän heidän siivellä: “Olet aikuinen, ja roikut edelleen äitisi helmoissa, meidän ei pitäisi enää elättää sinua. Me vaatetamme ja ruokimme sinut minä olin jo tuossa iässä töissä.” Hänen mukaansa minun pitäisi käydä töissä ja tuoda rahaa kotiin, koska muuten rahat eivät riitä. Kamalinta oli, että äitini oli hänen kanssaan samaa mieltä ja yritti kasvattaa minua muka oikealle tielle.
Äitini sanoi: “Voisit hankkia osa-aikaisen työn, meidän on raskasta elättää sinua, ei meistä terästä ole.” Kaksi päivää sitten, illalla, se mies totesi, että aikuisten lasten pitäisi asua omillaan, ei vanhempien nurkissa. Olin hämilläni ja katsoin äitiini hän oli hiljaa, joten ilmeisesti hyväksyi asian.
Menin omaan huoneeseeni. Seuraavana päivänä äitini alkoi uudelleen puhua edellisen illan asioista: “Tämä on minulle tosi vaikeaa, joudun tekemään valinnan. Me riitelemme jatkuvasti. Sinä pidät meteliä etkä osaa pitää suutasi kiinni. Minä haluan vain elää rauhassa. Hän on oikeassa olet aikuinen ja sinun pitäisi muuttaa pois. Sinulla on kuukausi aikaa löytää oma asunto ja lähteä.” Olen täysin järkyttynyt. En olisi koskaan uskonut, että äitini haluaisi hankkiutua minusta eroon. En tule antamaan tätä hänelle anteeksi koskaan.
