Poistuessaan sairaalasta Aila törmäsi ovella mieheen.
Anteeksi, tämä oli minun moka, mies sanoi vilkaisten Ailaa nopealla katseella.
Seuraavassa hetkessä hänen katseensa muuttui säälivän ylemmyyden sävyiseksi. Mies käänsi päänsä nopeasti pois ja näytti jo unohtavan koko Ailan olemassaolon.
Aila oli tottunut tällaisiin katseisiin. Pitkille ja hoikille tytöille miehet hymyilivät lämpimämmin, heidän silmissään näkyi utelias kiinnostus. Kun taas Ailan kohdalla katse oli usein lyhyen arvioiva ei mitään henkilökohtaista, enemmän sellaista no voi voi tyyliä. Epäreiluus kirpaisi. Eihän Aila ollut syypää siihen, miltä sattui näyttämään?
Pienenä kaikki kehuivat hänen pyöreitä poskiaan, pulleita jalkojaan ja pehmeää peppuaan. Koulussa liikuntatunnin jonossa hän oli aina tyttöjen rivin ensimmäisenä. Lempinimiä riitti: Lihapulla, Sika, Pottu. Nauratti välillä, joskus ei jotkut jutut kuuluivat kategoriaan valitettavasti jäävät muistiin. Lapset osaavat olla aika raakoja. Opettajat kyllä näkivät, mutta harvoin puuttuivat.
Aila kokeili kaikenlaisia dieettejä muttei oikein ollut koskaan kylläinen, nälkä vei voiton. Jos paino tippuikin, kilot palasivat tuplana pikapaluulla. Ihan sievä Aila sinänsä oli, mutta pyöreys peitti muut hyvät puolet.
Aila olisi halunnut opettajaksi, mutta hylkäsi haaveen: pelkäsi, että lapset pilkkaisivat häntä selän takana. Hän meni sen sijaan sairaanhoitajakouluun. Kivun hetkellä ketään ei kiinnosta, miten hoitaja näyttää. Kunhan on lempeä ja hellä.
Koulussa kaikki muutkin tytöt olivat paljolti omissa maailmoissaan, joku tapaili jo, toinen meni naimisiin. Poikia ryhmässä ei ollut. Aila jäi aina yksin. Tytöt pyysivät häntä istumaan eturiviin luennoilla Aila oli hyvä luomaan suojaa, selän taakse oli mukava piiloutua.
Kauppojen kauniit mekot olivat Ailalle pelkkä haave. Hän osti itselleen väljiä neuleita ja hameita, jotka peittivät parhaansa mukaan vartalon ongelmakohdat. Käsitaitoja kuitenkin löytyi: pistokset menivät nappiin ja kipu helpotti. Iäkkäät potilaat pitivät Ailasta kovasti.
Kerran Aila lähti luistelemaan muiden kanssa. Nuoret pojat huutelivat: Katso, lihapullakuningatar matkalla Atriaan! Ailan teki mieli itkeä, kun kuuli heidän nauruaan takaansa.
Äiti olisi halunnut järjestää tytölle poikaystävän kerran Aila jopa kävi sokkotreffeillä. Ensimmäinen mies käänsi selkänsä häntä nähdessään. Toinen taas ehti heti käydä turhan tuttavalliseksi Aila tönäisi tämän lätäkön reunalle. Mitä nyrpeilet, pitäisi olla onnessasi. Kuka nyt sinut muuten huolisi? mies huusi perään. Nuo sanat jäivät kaikumaan. Aila ei enää lähtenyt treffeille. Mieluummin yksin.
Someprofiilissaan Aila laittoi avatariksi Fionan Shrekistä. Kun joku poika kysyi kommenteissa, miltä hän oikeasti näytti, Aila vastasi, että juuri siltä mutta ilman vihreää ihoa. Poika piti sitä vitsinä: Varmaan olet kyllästynyt liiallisiin ihailijoihin ja haluat pitää heidät loitolla. Halusi tavata. Aila ei jatkanut keskustelua.
Eräänä päivänä osastolla törmäsi Ailaan kuusivuotias poika.
Hei, täällä ei saa juosta, sairaat tarvitsevat rauhaa, Aila huomautti lempeästi ja nappasi poikaa kädestä.
Halusin vain liukua käytävällä, poika tunnusti totuudenmukaisesti.
Kenen kanssa olet täällä?
Isän kanssa, katsomassa mummoa. Missä vessa on? poika kysyi.
Mennään, Aila ohjasi hänet käytävän päähän. Pärjäätkö itse?
Poika loi Ailaan pienen, hieman ylemmyydentuntoisen katseen tähän pikkumiehen ylemmyyteen Aila ei kuitenkaan loukkaantunut.
Kohta vessa kahisi, poika tuli ulos.
Nyt mennään. Näytä, missä mummosi on.
Poika huokasi teatraalisen raskaasti. Pysähtyi neljännen huoneen eteen ja nosti etusormen suulleen.
Taisi olla tämä, hän osoitti oven suuntaan.
Etkö katsonut numeroa? Vai etkö osaa lukea? Aila epäili, sillä kyseessä oli miesten huone.
Tottakai osaan! Tunnen myös kirjaimet! Tuo se on, poika osoitti viitosen ovelle.
Aikamoista veijarointia, Aila esitti muka-kovaa.
Poika nauroi railakkaasti. Mikä sun nimi on?
Ilkka, poika ehti hihkaista, kun ovi aukesi ja kynnykselle ilmestyi pitkä, miellyttävän näköinen mies.
Mies silmäili Ilkkaa tuimasti.
Ilkka, miksi kesti noin kauan? sitten katse liikahti Ailaan.
Nopea arvioiva vilkaisu, samantien kiinnostus valuin tiehensä. Käyttäytyikö huonosti? mies kysyi kohteliaasti.
Aila oli nähnyt näitä latteita, jopa halveksivia katseita kyllästymiseen asti.
Ei hän käyttäytynyt huonosti. Älä toru, Aila sanoi napakasti ja jatkoi matkaa.
Tule Ilkka, mennään hyvästelemään mummo, nyt lähdetään, Aila kuuli heidän ääniään selän takaa.
Seuraavana päivänä Ilkka ja isänsä ilmestyivät sairaalaan taas. Mies käveli Ailan ohi edes vilkaisematta. Aila näytti miehelle kieltä tämän selän takana. Ilkka sattui kurkkaamaan taakse juuri silloin, nauroi ja näytti peukkua. Aila vilkutti takaisin.
Lepotunnin jälkeen Aila kurkkasi viidenteen huoneeseen.
Tervehdys! Tänään näytätte pirteältä, Anna-Kaarina. Kävikö lapsenlapsesi?
Näitkö hänet? Eikö vain ole ihana poika? Tahtoisin nähdä, mihin hän vielä kasvaa.
Ei tässä vielä mitään kuolemia, kohta jo hoidatte lapsenlapsenlapsia, Aila virkkoi pirteästi.
Toivottavasti. Sydän on huolissaan. Ilkka kasvaa ilman äitiä, Anna-Kaarina huokaisi.
Hänen äitinsä…
Ei, ei ole kuollut. Hän vain lähti jätti pojan meille.
Aila hämmästyi.
Ilkka ei siis ole teidän oma lastenlapsenne?
Ei. Mutta pidämme häntä omana. Poikani meni naimisiin kauniin naisen kanssa. Vasta häiden jälkeen nainen kertoi, että hänellä on poika. Eihän sellaista petosta voi vaan niellä. Mieheni sai melkein sydänkohtauksen. Nyt minä päädyin sairaalaan.
Kaksi vuotta sitten Ilkan äiti sai huippumallin töitä ulkomailla ja häipyi. Lapsi ei sopinut kuvioihin. Poikani deittailee myös nykyään vain ulkonäkökriteerillä kauniita, mutta kylmiä. Ilkka ei pidä sellaisista.
Aila mietti Anna-Kaarinan tarinaa koko päivän. Illalla pistoksia tehdessään hän huomasi vanhuksen nyyhkyttävän.
Anna-Kaarina, muistakaa ettei saa hermostua, teille ei sovi stressi!
En hermostu. Katsokaa tätä, hän ojensi piirustuksen Ailalle.
Siinä poika piti kiinni äidistä ja isästä selvästi Ilkka ja vanhemmat.
Ilkka etsii itselleen äitiä. Minusta hän piirsi siihen sinut.
Ei, siinä on varmaan hänen oikea äitinsä…
Omaa äitiään Ilkka ei enää muista. Hän oli laiha. Tässä äiti on pyöreä ja isää pidempi. Minä tiedän, että se olet sinä! Anna-Kaarina niiskutti lämmöllä.
Aila huomasi heti, että äiti piirroksessa oli isompikokoinen kuin isä. No niin, jopa lapset huomaa. Tuonkin isän silmiin en kelpaa eihän noin komeat miehet pyöreistä tykkää. Kannattaa herätä todellisuuteen, hän ajatteli.
Siitä lähtien Aila ja Anna-Kaarina vaihtoivat aina muutaman sanan pistosten lomassa. Kun Ilkka tuli seuraavan kerran sairaalaan, hän juoksi heti Ailan luo.
Hei! Onko sulla turvalliset kädet? poika kysyi vakavana.
En tiedä, Aila hymyili hämmentyneenä.
Mummo sanoi, että olet hänen luottopakkinsa. Hänet kotiutetaan pian, eikö? Minulla on ensi viikolla synttärit, Ilkka lateli kaiken yhdellä henkäyksellä.
Synttäreitä vietetään heti kun mummo kotiutuu. Paljon täytät?
Kuusi, poika sanoi syvän ylpeänä. Tuutko mun synttäreille?
Kiitos kutsusta! Mun pitää kysyä teidän isältä.
Mä kysyn nyt, poika pinkaisi huoneeseen.
Aila jäi hetkeksi, eikä nähnyt, kun Isä ja poika poistuivat. Seuraavana päivänä he odottivatkin Ailaa aulassa.
Isi, lupasit… Ilkka piinasi isäänsä, kun Aila saapui.
Muistan kyllä, isä vastasi pojalle, kääntyi Ailan puoleen. Haluamme molemmat kutsua sinut Ilkan synttärijuhliin ensi lauantaina yhdeltä, osoite ja puhelinnumero tässä. Kaikki tiedot löytyy kyllä meidän järjestelmästäkin.
Viikonloppuna ei ole parempia menoja tiedossa, Aila punastui.
Jos et tule, Ilkka pettyy, ja niin pettyy äitini. Se taas ei käy sinähän itse toitotit, ettei stressi sovi hänelle.
Viikko aikaa, vähän edes pitäisi laihtua, Aila ajatteli ja kertoi äidilleen Ilkasta.
Mene ihmeessä! Lapset ymmärtävät usein enemmän kuin aikuiset. Ehkä käy lämpimmin myös hänen isänsä kanssa? Ja mitä sitten? Poika etsii äitiä!
Ei hänen isänsä edes vilkaise mua, Aila parahti.
Ei nyt sentään liioitella. Usko pois, hänelle on tärkeää pojan hyvinvointi. Hän olisi muuten jo naimisissa jonkun toisen mallin kanssa.
Lauantaina Aila laittoi hiukset, sipaisi ripsiväriä, valitsi nätimmän mekkonsa. Peilistä katsoi edelleen sama nainen, vaikka kaikki yritykset täydellisen tyylin eteen oli jo tehty. Lahja oli ostettu jo heti kutsun saatua: Ilkka kuitenkin tulee pettymään, mennään nyt sitten, hän huokasi.
Hän painoi ovikelloa melkein heti lukkopesä kolahti ja Ilkka pomppasi syliin.
Aila tuli! poika huusi ja halasi, niin pitkälle kuin kädet riittivät.
Aila silitti Ilkan tukkaa ja ojensi lahjan. Silmät syttyivät kuin revontulet.
Pöytä notkui jo herkuista. Ivan selvästi isä istui vieressään mallityylinen blondi, toisen puolen pöytää istui vanhempi mies. Ilkan ukki, Aila arveli.
Blondi kohotti kulmakarvaansa ja veti koko Ailan ylä-alas-arviokatseen. Anna-Kaarina esitteli: Tässä on minun pelastajani, Aila. Boris, mieheni, ja siellähän on… no Ivania teistä joku jo tunteekin, ja tässä Ivanin tuttava, Sirkku, mainitsi Anna-Kaarina vilkaisematta blondiin.
Blondi hymyili jäisesti, Anna-Kaarina kaatoi vahingossa viiniä blondin syliin. Blondi ähkäisi ja tuoli kaatui taustalla. Pieni kaaos vallitsi blondi kiitti anteeksipyyntöjä, keräsi kamansa ja poistui ovelle. Ei kukaan häntä pysäyttänyt, eikä kukaan paljon muutakaan sanonut. Ailakin aikoisi lähteä.
Et kai pahastunut, mutta… Ivan aloitti.
Ettehän te itse minua kastelleet, mitäpä minä, Aila vastasi. Ehkä pitää muutenkin lähteä.
Äiti teki kuuluisan karjalanpiirakkansa, älä nyt pahenna hänen päiväänsä. Ja minä vien sinut kotiin.
Autossa vallitsi hiljaisuus.
Ei teidän olisi tarvinnut vaivautua. Olisin pärjännyt kyllä bussilla, Aila rikkoi hiljaisuuden.
Äiti olisi varmasti torunut minua, jos jäisit yksin Olet muuten viime aikoina kummallisen usein ollut sattumalta samoissa paikoissa kuin minä. Ei ihme, jos äitini haaveilee häistämme.
Eipä tarvitse huolehtia, en minä teihin rakastunut ettekä tekin minuun. En koskaan ole ollut, enkä tule olemaan teidän se oikea. Pysykää rauhassa, en häiritse enää, ääni värisi ilkeästi.
Auto pysähtyi. Aila yritti avata lukittua ovea.
Päästäkää irti nyt heti!
Yhtäkkiä Ivan kumartui ja suuteli häntä. Aila tönäisi miehen pois.
Nyt ollaan kyllä väärillä poluilla! Oletteko kyllästyneet blondeihin? Kaipaatteko vaihtelua? Olenko nyt uusi elämys täyteläisempänä naisena? Ai niin, pitäisihän minun kiittää siitä, ettei tämä kiinnostus yleensä käy kohdalleni Ailan silmät hehkuivat kiukkua, hän oli kauniimpi kuin koskaan.
Ivan katsoi pitkään, aivan kuin näkisi Ailan ensimmäistä kertaa. Blondi tiesi olevansa aina haluttu, nämä hetket olivat erilaisia.
Anteeksi, todellakin. En tiedä mikä minuun meni. En todellakaan halunnut loukata. Luulin vain, että…
Joo, tiedän, miehet eivät yleensä suutele minua, elleivät sitten yritä ilostuttaa kuten tekin. Minua ei koskaan edes yritetä ymmärtää pelkkää sääliä ja yhteiskunnallista välinpitämättömyyttä, Aila puuskahti ja lähti autosta.
Elokuun lopussa sää viileni kerralla, sateita, myrskytuulta, lehdet putosivat vauhdilla. Kolme viikkoa synttäreistä, eikä Ivanista ollut kuulunut. Työpäivän päätteeksi Aila heitti märät kengät eteiseen.
Sinua kävi hakemassa nuori mies, äiti sanoi ovella.
Kuka mies?
Tyylikäs, nyreän näköinen, vähäistä huolta ilmassa. Pyysi soittamaan nopeasti.
Aila nappasi heti puhelimen käteensä ja siirtyi keittiöön.
Olin minä. Ilkka sairastui. Voisitko tulla antamaan hänelle pistokset? Antibiootteja tarvitaan…
Tottakai! Aila veti jo kengät jalkaan, ennen kuin ehti edes kysyä, löytyykö kotoa välineet. Pika-apteekkikäynti vielä matkaan.
Ilkka ilahtui suunnattomasti Ailan nähdessään. Hikinen otsa kertoi, että kuume oli hellittämässä. Aila pesi kädet, pisti. Ilkalle määrätty antibiootit ja vitamiinit menivät kivuttomasti.
Muistatko, että mulla on turvallisimmat kädet? Ei tarvitse pelätä, Aila myönsi nähdessään pojan arkuuden.
Poika puristi silmät kiinni, sitten tokaisi iloisesti: Se sattui vain vähän!
Ivan tarkkaili Ailaa kiinnostuneena. Ei kukaan ole vielä koskaan katsonut minua tuolla tavalla, Aila mietti, punastui, mutta näytti omasta mielestään jopa sievältä. Syke kiihtyi.
Ivan vei taas kotiin.
Aila, mennäänkö kahville? Emme saaneet viimeksi kunnolla puhuttua.
Koko juttu tehdään vain pojan vuoksi, eikö niin? Ei tarvitse. Jos alan toivoa, ja kuitenkin huomaan, ettei teistä ole rakastumaan tällaiseen enhän minä kelpaa.
Ei sinussa ole mitään vikaa. Olet lämmin, pehmeä ja reilu. Lapset eivät erehdy. Ilkka pitää sinusta, ja niin minäkin. Uskon, että voisimme olla hyvä perhe.
Entä jos Ilkan äiti palaa?
Ei palaa. Hän on lähettänyt luopumispaperit ja suostumuksen eroon, mennyt naimisiin ulkomailla. Poika on minun vastuulla. Haluaisitko tulla kanssani ulos?
Tietenkin, Aila vastasi kevyesti.
Jokaiselle on olemassa se oikea ihminen joskus hyvä, joskus huono, mutta ilman häntä vielä huonompi. Ulkokuorella ei ole paljoa väliä. Mutta joskus sielunkumppanit eivät kohtaa, tai eivät tunnista toisiaan koska eivät katso sydämen syvyyteen.
Entä rakkaus? Ehkä juuri rakkaus auttaa näkemään rumimmassa ankanpoikasessa kauniin joutsenen, ja herkässä, pyöreässä tytössä ainutlaatuisen sielun luodun vain omalle rinnalle kulkemaan.
