Hei, kuule, mun on pakko kertoa sulle yks tarina joka vois olla melkein suoraan meidän kylältä.
Jukka, syntyjä syviä Pohjanmaalta, oli just sellainen tyyppi, jonka kanssa kaikki halusivat jutella kohtelias, ystävällinen ja kunnioittava muita kohtaan. Kun Jukka täytti 18, se päätti jättää kotikylän taakseen ja lähteä Helsinkiin etsimään töitä, vaikka äiti vähän toppuutteli: “Mikset jäisi tänne, täälläkin on töitä ja paljon mukavampaa.” Mutta Jukka oli päättänyt, eikä kuunnellut varoituksia.
Hänen äiti, Maija, oli kasvattanut Jukan yksin isän menehdyttyä liian nuorena. Maijalle Jukan lähtö oli vaikea pala, mutta Jukka oli varma siitä että kaupungissa odottaa jotain parempaa. Jukka opiskeli ahkerasti ja valmistui automekaanikoksi, ja suurimman osan palkastaan no se oli varmaan joku pari tonnia kuussa, euroissa tietenkin hän lähetti äidilleen kylään, että äiti pärjäis.
Jukka meni naimisiin, mutta suhde päättyi viiden vuoden jälkeen, kun vaimo ei ollut tyytyväinen rahatilanteeseen. Siitä huolimatta Jukalla pysyi hyvät välit kavereihin ja sukulaisiin.
Mutta se kaupungin elo, se ei vaan sopinut Jukalle. Siellä tuntui, että kaikki ratkesi vain rahalla, ja Jukka kaipasi enemmän merkitystä ja yksinkertaisuutta semmoista missä arvo määräytyy sillä, miten auttaa toista, eikä tuloilla.
Äiti soitti aina ja ehdotti Jukalle paluuta kylään; siellä olisi töitä ja samalle Jukka voisi vaikka tavata vanhan ystävänsä Linnean, josta äiti vähän vihjaili puolisoehdokkaana. Jukalla olikin tunteita Linneaan, mutta hän päätyi vielä kerran kaupunkilaisnaisen kanssa naimisiin ja tämäkin avioliitto kaatui taloudellisiin haasteisiin.
Kun Jukka täytti 40, hän tuli järkiinsä ja palasi kylään. Hän sai duunin sahalla, ja se tuntui ihan oikealta; vihdoinkin arki oli merkityksellistä ja yhteisö tukena. Linnea löytyi taas Jukan rinnalle, ja pian he menivät naimisiin. Ei aikaakaan, niin perhe kasvoi ensimmäisellä lapsella.
Parasta kaikessa oli äidin ilo: Maija oli onnensa kukkuloilla kun Jukka oli taas kotona. Jukka tajusi vanhan suomalaisen sanonnan todellisen merkityksen: “Missä on ihmisiä, siellä syntyy se oikea hyöty.” Lopulta, siinä kylän yhteisössä ja lämminhenkisten ihmisten keskellä, Jukka koki löytäneensä sen mikä elämässä on tärkeintä aidon tyyneyden ja tarkoituksen.
