Meillä kaikilla on sukulaisia. Jos heitä sattuu olemaan paljon, löytyy joukosta usein myös melko varakkaita henkilöitä, joita yleensä muut suvun jäsenet eivät erityisesti arvosta ja joiden varallisuutta kadehditaan. Silti heitä yritetään aina kutsua juhliin toivoen saavansa heiltä arvokkaan lahjan. Tällaisia sukulaisia löytyy myös omasta suvustani. Viisi vuotta sitten, kun olin kutsuttuna serkkuni kolmannen polven veljenpojan häihin, tuli tästä erikoislaatuisesta juhlayleisöstä taas kerran osoitus.
Sillä kerralla häihin oli kutsuttu ne rikkaat sukulaiset morsiamen suvun puolelta. He olivat kaukaisia sukulaisia, joita harvoin näki.
Monilla on tapana ajatella: “Kutsutaan nyt ne varakkaammatkin, ehkä sieltä saadaan kunnon häälahja, jonka täytyy tietysti olla arvokas.” Varsinkin kun kyseessä on isot juhlat! Tunnelma oli korkealla, hääväki ja hääpari olivat iloisia. Rikkaat sukulaiset aviopari myöhästyivät ja saapuivat juuri siihen kohtaan juhlaa, kun lahjoja alettiin jakaa.
Viereeni sattunut nainen sanoi rauhallisesti: Katsotaanpa, mitä nyt tapahtuu. Veikkaan, että sulhasen äiti ei tule olemaan tyytyväinen lahjaan, eikä nuoriparillekaan se kelpaa.
Olin yllättynyt hänen sanoistaan: Miksi? Onko sillä niin väliä, millainen lahja on?
Sitten rikkaiden sukulaisten vuoro tuli antaa oma lahjansa hääparille. He ojensivat kirjekuoren juhlamestarin käteen. Kun tämä avasi sen, koko juhlasali hiljeni. Uteliaisuus heräsi: mitäköhän kirjekuoressa oli? Asunnon avaimet, autonpapereita, matka ulkomaille vai kunnon seteli? Juhlamestari kertoi minulle, mitä kuoressa oli. Sulhasen äiti laski rahat heti ja katsoi varakkaita sukulaisia kummastellen.
Siinäkö kaikki? Teidät on kutsuttu häihin. Teillä on kallis auto ja oma autonkuljettaja. Ja annatte tällaisen lahjan kuin joku köyhä sukulainen.
Rikkaat sukulaiset eivät vastanneet mitään, ojensivat kuoren takaisin ja sanoivat vain tyynesti:
Jos lahjamme ei kelpaa, antakaa se jollekin muulle. Ja lähtivät yksinkertaisesti pois juhlasta.
Olisittepa nähneet tilanteen kaikki purskahtivat nauruun, minä mukaan lukien.
Myöhemmin selvisi, että näitä varakkaita sukulaisia kutsutaan häihin ja syntymäpäiville oikeastaan vain lahjojen toivossa. Paljonko nämä varakkaat sukulaiset sitten antoivat ja ottivat pois? Kirjekuoressa oli euroa sen verran, että sillä pääsisi viikon lomalle hyvään hotelliin. Minun mielestäni se olisi ollut mainio lahja, etenkin kun kyseessä olivat niin etäiset sukulaiset. Jostain syystä sulhasen äiti piti sitä köyhän miehen lahjana.
