Kaikki alkoi eräänä sunnuntaiaamuna kello seitsemän. Olin ollut edellisenä iltana kaupungissa mieheni kanssa; saavuimme kotiin myöhään ja toivoimme nukkuvamme pitkään. Rauhaamme rikkoi kuitenkin puhelu anopilta, joka kutsui meidät maalle grillaamaan. Yritimme kohteliaasti kieltäytyä, mutta anoppi ei suostunut kuuntelemaan vastaväitteitä hän kertoi marinoineensa jo kasan lihoja koko porukalle. Kaikki vastustus tuntui turhalta, joten lopulta suostuimme.
Mukana olisivat myös appiukko sekä mieheni veli tuoreine vaimoineen. Meillä mieheni kanssa oli takana kolme vuotta avioliittoa, kun taas hänen veljensä oli ehtinyt olla naimisissa vasta kaksi kuukautta, eikä kummallakaan parilla ollut lapsia.
Vuoden yhteiselo anopin kanssa opetti minulle enemmän kuin tarpeeksi hänen luonteestaan. Hänellä oli tapana hamstrata kaikkea ja valittaa jatkuvasti rahahuolista. Loppujen lopuksi päätimme mieheni kanssa muuttaa vuokrayksiöön, ja myöhemmin omat vanhempani muuttivat mummuni perintöasuntoon se vapautti meidät sekä asuntolainan painosta että anopin määräilystä.
Koitti grillauspäivä, ja suuntasimme parin tunnin matkan maalle, jossa sukulaiset odottivat. Perille päästyämme emme kuitenkaan ehtineet istahtaa hetkeäkään, vaan meidät valjastettiin heti töihin: korjasimme aitaa, istutimme yrttejä ja nyhdimme rikkaruohoja kukkapenkistä. Olin väsynyt ja nälkäinen, mutta anoppia ei grilli kiinnostanut tärkeämpää oli saada kaikki hommat tehdyksi.
Tunnelma kiristyi, kun mieheni vihdoin rohkeni mainita nälästään ja turhautumisestaan sanoista syntyi nopeasti sanaharkkaa anopin kanssa. Iltapäivän kääntyessä iltaan pääsimme viimein grillin ääreen, mutta kaikki ilo lässähti: tarjolla oli vain kaksi makkaraa per nenä, eikä muuta ruokaa, vaikka meitä oli monta. Kaikki olivat pettyneitä ja ärtyneitä.
Koko kokemuksesta jäi huono maku suuhun, varsinkin, kun olisimme kyllä auttaneet mielellämme, jos anoppi olisi reilusti ilmoittanut tarvitsevansa apua ja olisimme voineet tuoda omat eväätkin. Nyt kyläreissu vain syvensi välejä, jotka olivat muutenkin vaikeat.
Viikko tapahtuman jälkeen anoppi soitti jälleen ja yritti houkutella kaikki kasaan uuteen grillaukseen. Tällä kertaa appiukko kuitenkin varoitti minua hänen mukaansa anoppi kaipasi vain ilmaista työvoimaa, eikä aikonut järjestää minkäänlaista kestitystä.
Olimme mieheni kanssa uupuneita ja kyllästyneitä jatkuvaan vaivaan, joten päätimme laittaa kännykät ja ovikellon kokonaan pois päältä. Halusimme kerrankin vain levätä ja ottaa aikaa omalle rauhalle.
