Senja itse alkaa suhtautua kylmästi toiseen äitiinsä vasta avioliiton solmimisen jälkeen. Syynä on se, ettei anoppi osallistunut taloudellisesti häihin. Ainoa lohtu on, että heidän ei tarvitse asua yhdessä, sillä Senjan vanhemmat antavat anteliaasti nuorelle parille kolmion Helsingin keskustasta. Markun äiti taas antaa vain tavallisen perusastiaston. Lisäksi hän ei ilmesty edes yhteiselle maalausillalle, vedoten huonoon vointiin. Senjaa helpottaa kuitenkin salaa tämän poissaolo.
Perhe-elämä jatkuu rauhallisesti, kunnes Liisa sairastuu eikä voi enää asua yksin pienessä Keski-Suomen kylässä. Vaikka Senja ei oikeastaan toivo anoppinsa muuttavan heidän kotiinsa, muuta vaihtoehtoa ei ole. Liisa yrittää auttaa kotitöissä, mutta se vain hermostuttaa Senjaa entisestään. Mikään, mitä anoppi tekee, ei tunnu olevan hänen mieleensä. On selvää, ettei Liisa viihdy. Lopulta, kun Liisan vointi hiukan paranee, hän päättää palata omilleen.
Senja toivoo arjen palaavan normaaliin, mutta silloin tapahtuu tragedia. Mark sairastuu vakavasti eikä häntä enää pystytä pelastamaan.
Tuo aika on Senjalle raskasta, ja kaiken lisäksi hän saa tietää odottavansa lasta. Suuren tuen hän saa miehensä äidiltä. Liisan suru ainoan poikansa menetyksestä on pohjatonta, mutta silti hän pysyy Senjan rinnalla ja auttaa kaikessa mahdollisessa. Hän lohduttaa miniäänsä ja muistuttaa, että elämä jatkuu ja toivoa ei saa menettää. Senjan mieli on täynnä epävarmuutta ja pelkoa siitä, että hän jää kasvattamaan lastaan yksin.
Liisan tuen avulla tilanne ei kuitenkaan näytä niin synkältä. Vähitellen asiat alkavat parantua ja vuosi myöhemmin Senjalle syntyy suloinen tytär.
Vuotta myöhemmin Senja tapaa upean miehen. Siitä huolimatta hän ei unohda koskaan anoppiaan, vaan vierailee tämän luona usein yhdessä tyttärensä kanssa.
