PERÄKÄRRY
Niilo oli niin uupunut juhlinnasta, yhden illan jutuista ja loputtomista treffeistä, että kun hän kohtasi tavallisen, iloisen ja fiksun Aini-Annin, hän ymmärsi tässä se nyt on.
He kävivät kahvilassa, kuuntelivat kadulla haitaria soittavaa ukkoa, keskustelivat Niilon uramenestyksestä ja Aini-Annin rakkaudesta nykyrunouteen.
Kun molemmille selvisi, että he mieluummin laittavat omenaa rosolliin kuin jättävät sen perinteisenä, he päättivät jatkaa yhdessä pidemmälle.
Nopean suhteen kehittymisen näyttämöksi valittiin Aini-Annin asunto Kalliossa, jonne hän kutsui Niilon illalliselle.
Niilo laittoi päälle parhaimman kauluspaidan, ajoi parran, opetteli pari outoa runoa Aini-Annin lempirunoilijalta, osti tulppaaneja ja pullon valkoviiniä.
Hän käveli ovikelloa kohti kevyin askelin kuin varis keväthangella.
Kaikki oli suunniteltu ja ennakoitu paitsi illan avaus: Iltaa, mun nimi on Sampo.
Äiti on suihkussa, tule vaan sisään.
Niilo sixoutui paikoilleen.
Häntä katseli ylhäältä alas neliönmuotoinen kasvo oikeastaan karhumainen, lapsen ja miehen väliltä.
Omistaja ojensi kätensä, jolla olisi voinut peittää kokonaan Niilon pään.
Hetken Niilo luuli tulleensa väärälle ovelle, mutta kun Sampo aivasti kovaan ääneen niin kuin olisi torvensoittaja, pitäen nenänsä kiinni sormillaan täydellinen kopio Aini-Annista varmistui osoitteen oikeellisuudesta.
Niilon tunnelma syöksyi alas kuin pilkkijän koho kevätjäähän, viini alkoi väljähtyä ja tulppaanit nuupahtivat käsissä.
Hän riisui kengät ja näki Sampon lenkkarit oven pielessä.
Niilo tuhahti hän olisi voinut laittaa ne omien kengännensä päälle ja ne olisivat silti olleet liian suuret.
Aini-Anni ulottui hädin tuskin omaan poikaansa navan kohdalle.
Välähtäen Niilo ajatteli, että olisipa kultasormuksen annosta kymmenen vuoden päästä ollut yhtä hyvä tuotto; antaisi sormuksen naiselle ja sitten kymmenen vuoden päästä saisi kihlasormuksen takaisin hyvä investointi!
Näissä mietteissä hän kulki keittiöön, jossa pöytä odotti katettuna ja Sampo vaihtoi verhoja ilman jakkaraa.
Viisi minuuttia ja olen ulkona! huusi suihkusta ääni.
Viisi kertaa viisi minuuttia myöhemmin ovi vihdoin aukesi ja Aini-Anni lensi ulos kuin joutsen, iltapuvussa ja kasvot hehkuen.
Tajutessaan Niilon happaman naaman, hän oivalsi heti mistä on kyse, ja hänen jännityksensä sekä iltavire katosivat kuin viimeiset jäät Vantaanjoesta.
Ilman sanaakaan Aini-Anni laittoi ruokaa itselleen ja Niilolle, kaatoi viiniä ja alkoi syödä.
Miksi et kertonut pojasta? Niilo sanoi lopulta raskaana, pettyneenä.
Pelottaako peräkärry? hymähti Aini-Anni surullisesti.
Ei tuo ole peräkärry tuo on kokonainen ratapiha.
Iso on, tosiaan.
Isänsä puolelta.
Se on sieltä jostain Suomussalmen korvesta.
Isompi kuin Sampo vielä.
Paljain käsin saunaan ja karhulle kävi.
Ja missä se on nyt? Niilo nielaisi.
Kiertueella.
Karhun kanssa.
Jätti meidät ison näyttämön vuoksi.
Kirjoittaa joskus kirjeitä.
Niissä on sellainen kynänjälki, että välillä mietin, josko ne onkin karhu, jolla enemmän omatuntoa.
Paljonko poika on? Niilo nyökkäsi seinän suuntaan.
Neljätoista, sai juuri henkilökortin.
Voimalla vai?
Erinomaisen hauskaa.
Seuraavat minuutit syötiin hiljaa.
Keskustelu nuupahti.
Saisko vielä lihaa? Niilo ojensi lautasen.
Maistuuko?
En ole koskaan syönyt parempaa.
Mitä tämä on?
Hirveä.
Sampo kokkasi.
Oho, oikea kokkimestari.
Isältään perinyt ja samalla vanhan keittokirjan, puukkosarjan, perhokalastusheilurin, veneen ja kasan outoa härpäkettä, jotka lykkäsi meille.
Vene? Niilo nielaisi.
Joo, kellarissa säilytetään.
Silloin, kun siellä ylipäätään on.
Poika on innokas kalamies.
Aini-Annin kännykkä pärähti värisemään, ja hän pyysi anteeksi ja katosi makuuhuoneeseen vastaamaan.
Nyt voisi olla aika lähteä kotiin, Niilo ajatteli.
Täällä ei ollut enää mitään pyydystettävää.
Kuule, Niilo, tuli vähän yllättävä tilanne Aini-Anni ilmestyi taas keittiöön, levottomana kuin lokki laituriin.
Töissä on vesivahinko.
Voisitko olla Sampon kanssa pari tuntia?
Miksi minä?
No, alaikäinen.
Voi sattua mitä vaan.
Kaikenlaisia kulkurikavereita liikkuu rappukäytävissä
Että joku salaa ryöstäis hänet?
No niin.
Mak san sulle tästä iltamurheesta, ja lapsenvahtipalkkiosta, ja lupaan, etten enää koskaan soita.
Sovittiin?
Ja mitä siitä pitäisi tehdä?
En tiedä, jutella vaikka miesten juttuja.
Nyt minun täytyy lähteä.
Aini-Anni oli kadonnut kuin hirvi syysmetsään ennen kuin Niilo ehti vastata.
Hän istui aikansa keittiössä, söi punaviiniä ja hirveä loppuun, mutta Aini-Annia ei kuulunut.
Sitten, ovella Sampon huoneeseen, hän kuuli tutun äänen.
Ei voi olla totta, Niilo ajatteli ja koputti.
Auki.
Varovasti Niilo työnsi oven, ja astui pienen miehen valtakuntaan.
Ensimmäisenä hän huomasi suuren puisen maalitaulun seinällä, johon oli tökätty puukkoja ja nuolia.
Seinä oli ehjä kaikki osumat olivat täydellisiä.
Pöydällä soi vinyylisoittimessa Leevi and the Leavingsia hiljaa.
Sampo istui puuhassa, viritti onkilaitteita.
Kaapissa loisti pokaaleja ja katonrajasta riippui nyrkkeilysäkki.
TV:n edessä oli uusin pelikonsoli.
Hyvinhän äiti sua hemmottelee, vihelsi Niilo kateellisena.
Itsekin olisi teininä haaveillut tällaisesta.
Teen kesällä töitä, murahti Sampo, eivätkä Niilon mielet olleet enää lainkaan niin painavat.
Hän näki jo sielunsa silmin Aini-Annin etsimässä pohjatonta rahapussia lapselleen, joka onkin oikeastaan omavarainen.
Onko puhelimen laturia? Niilo heilautti kännykkää.
Rautatien vieressä.
Rautatien? Niilo toisti ja kääntyessään näki koko sähköistetyn pienoisrautatiesysteemin komistelevan huoneen halki.
Teitkö sä tuon?
Joo.
Ostan pikkuhiljaa lisää.
Haluaisin rakentaa toisen kerroksen ja pari siltaa.
Eilen tuli uusi paketti kiskoja, mutta ei ole ehtinyt vielä laittaa.
Niilo tunsi kuumaa tunnetta sekä päässä että rinnassa.
Saanko ajaa yhden kierroksen? hän kysyi hiljaa.
Odota hetki, Sampo pudotti onkivälineet, nousi seisomaan ja säväytti koko huoneen askeleellaan.
***
Aini-Anni palasi tunnin päästä.
Hän oli aivan varma, että Niilo oli lähtenyt, mutta poikansa huoneessa nämä kaksi kasasivat yhdessä rataa.
Nopealla vilkaisulla oli vaikea erottaa, kumpi oli vanhempi.
Niilo, sun pitää lähteä kotiin, Aini-Anni henkäisi.
Äi-i-i Oho! Niilo nousi lattialta.
Paljonko kello on?
Puoli yksitoista, huokasi väsynyt Aini-Anni.
Huomenna palaan taas työmaalle, joten uni on tarpeen.
Hän talutti Niilon ovelle, suikkasi poskelle ja ojensi setelin.
En ota naiselta rahaa, Niilo kieltäytyi ylväästi.
No hyvä sitten.
Kiitos, että pidit peräkärryä silmällä.
Niilo hymyili nopeasti ja poistui.
***
Moi, saisinko tulla taas käymään? Niilo soitti pari päivää myöhemmin.
Mulla on töitä niin, ettei ehdi edes hengittää, ja viime kerrasta jäi vähän meh.
Voinko tulla puhumaan Sampolle?
Sampolle?
Niin.
Ehkä tarvitsee seuraa, ehkä vahtia?
Olen ostanut uuden pelin x-boxiin, voidaan vaan hengailla.
Sää pääset rauhassa töihisi.
No kai se käy.
Samana iltana Niilo tuli vieraaksi aivan toisenlaisena.
Ei enää kauluspaitaa, hajuvettä tai viiniä.
Musta t-paita Eppu Normaalin logolla, selässä reppu täynnä sipsiä ja limsaa, kasvoilla teinipoikamainen virne.
Olkaa vaan hiljaa, mulla on kohta kahden tunnin etäpalaveri! Aini-Anni käski kotitakissa ja kasvonaamiossa, suun ympäriltä tuoksuen sipulilta.
Niilo nyökkäsi ja marssi Sampolle.
Saman illan Aini-Anni joutui kiikuttamaan Niilon ja Sampon irti toisistaan, kun nämä väänsivät kiihkeää keskustelua Aki Kaurismäestä ja Guy Ritchiestä, ja olivat valmiita ratkomaan erimielisyytensä kuuden tunnin leffaputkella.
Aini-Anni sai taivuteltua Niilon ulko-ovelle.
Muista ostaa syöttiä lauantaina! Sampo huusi perään.
Mitä syöttiä? Aini-Anni siristi silmiään.
Mennään hauelle.
Tiedän kaupan, missä saa parasta syöttiä.
En oo ikinä ollut niin innoissani, vuosikausiin.
Te ootte kuin parhaat kaverit!
Ai et halua olla mun kanssa?
Voithan tulla mukaan tekemään eväsleipiä.
Joo, ei oo muutakaan tekemistä.
Menkää vain työt vie kaiken aikani, lapsella sentään tekemistä.
***
Kului kuukausi.
Aini-Anni hukkui töihin, eikä jaksanut edes ajatella romantiikkaa.
Kumminkin Niilo ja Sampo olivat tehokkaita: he rakensivat rataa, kävivät rapuja pyytämässä, tekivät sahtia Sampon perimällä reseptillä.
Sampo opetti Niiloa eksymään metsään ja Niilo opetti pojalle flirttauksen perusteet miten pyytää rinnakkaisluokan tyttö treffeille.
Kaikki sujui vakaasti, kunnes eräänä iltana oveen jyskytettiin niin, että lamput varisivat katosta.
Aini-Anni avasi oven ja sai vasten kasvoja karhunlihan tuoksun.
Oven takana seisoi hänen entinen aviomies ja Sampon isä.
Olen ymmärtänyt kaiken, tämä sanoi polvistuen.
Vielä siinäkin asennossa hän oli Aini-Annia päätä pidempi.
Me kyllästyttiin, minä ja Otso.
Halutaan elää perhe-elämää.
Minulla on rahaa, vien teidät Lappiin.
Sinä saat jäädä kotiin, me Sampon kanssa mennään kalalle ja metsälle.
Jaahas!
Kymmenen vuotta ja nyt havahduttiin.
Otso karhusiko haluaa myös perheeseen?
Ei, oikeasti se sopi elokuvastudion kanssa sopimuksen, selkäni takana ketku, mies mutisi.
No sepä ilahduttaa, Aini-Anni ristissä käsiään.
Sut vain jätettiin?
Ei sillä väliä!
Nyt
Hän ei ehtinyt loppuun, kun Niilo ilmestyi käytävään Aini-Annin vanha paita päällä.
Hei!
Lainasin paitasi, kun omani likaantui, kun maalattiin Sampon veturia
No saako tässä kämpässä kukaan koskaan lauseitaan valmiiksi? Aini-Anni huokaisi miesten väliin.
Kuka tuo on? mies uhkasi nyrkkiä Niilon kasvoja kohti.
Se on no
Silloin Sampo syöksähti ulos huoneestaan, niputti isänsä ranteet ja painoi tämän vasten seinää.
Se on peräkärry, Sampo sähisi.
Sampo!
Poika!
Minä olen isäsi!
Mikä peräkärry?
Tavallinen peräkärry, joka auttaa meitä roudaamaan kaikki sinun jättämäsi kamppeet.
En jättänyt mitään, mies tuhahti, ja tajusi itsekin lauseen merkityksen.
Niilo ja Aini-Anni pysyttelivät tiiviisti toistensa suojissa ja katselivat jättiläisten mittelöä.
Okei, okei, irti! mies vinkaisi ja Sampo päästi otteensa.
Hyvin meni.
Täysin minun linjoilla.
Voidaan kohta mennä villisiankin perään, mies hieroi rannettaan.
Voinko edes huomenna viedä pojan metsälle?
Puhua vähän, yrittää korjata siteitä?
Olen isä sentään
Aini-Anni epäröi, käänsi katsetta kumpaankin mieheen.
Kyllä minä ymmärrän, Niilo nyökkäsi ja suuntasi ulos.
Anteeksi
***
Seuraavana aamuna isä ja poika lähtivät jo ennen auringonnousua, mutta Sampo tuli kotiin yksin vasta illalla.
Missä isä?
Hän lähti.
Miten niin lähti?
No, lähti karhun kanssa.
Lastasi peräkärrynsä ja lähti kouluttamaan sitä.
Löysi uuden parin näytöksiä varten.
Heitti minut kaupungin laidalle ja ajoi pois.
Voi pyhä sylvi, olen ihan hölmö, Aini-Anni löi otsaansa.
Täytyy soittaa Niilolle, hän hapuili puhelinta.
Ei tarvitse.
Näin juuri hänet, hän kävi pudottamassa minut kotiin.
Lupasi tulla huomenna yöksi.
Mutta jätit puhelimesi kotiin!
Kuinka hän tiesi missä olet?
Sanoi seuranneensa meitä.
Halusi varmistaa, että minä ja sinä olemme kunnossa.
Ihan oikeasti sanoiko niin?
Kyllä.
Ja vielä hän sanoi, että on nyt peräkärry, jota tuskin saa enää koskaan irti.
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
