Olin töissä samassa yrityksessä seitsemän vuotta – aloitin assistenttina ja etenin hallinnon koordinaattoriksi

Olin töissä samassa yrityksessä seitsemän vuotta.
Aloitin siellä avustajana ja etenin lopulta toimistohallinnon koordinaattoriksi.
Paras ystäväni tuli firmalle kaksi vuotta myöhemmin minun suosituksellani.
Perehdytin hänet työtapoihin, näytin järjestelmät, annoin hyviä kontakteja ja peittelin jopa hänen alkuajan virheitään, jotta häntä ei irtisanottaisi.
Söimme lounasta yhdessä, vietimme perjantai-iltoja ja luotin häneen enemmän kuin kehenkään muuhun.
Puoli vuotta sitten tuli ilmoitus, että avataan uusi esihenkilön paikka.
Pomo sanoi, että olen vahva ehdokas.
Rupesin saapumaan töihin aikaisemmin, jäin pidemmäksi illalla, otin lisää vastuuta.
Ystäväni hoki jatkuvasti: Tuo paikka on sinun, ansaitset sen. Kerroin hänelle ihan kaiken jopa suunnitelmani sisäistä haastattelua varten.
Haastattelupäivänä myös hän ilmestyi paikalle.
Ei ollut maininnut mitään etukäteen.
Tajusin, että hän hakee samaa paikkaa vasta nähdessäni hänen odottavan johtajan oven edessä.
Katsoi minuun ja sanoi vain: Päätin kokeilla. Yritin olla ajattelematta pahaa.
Viikkoa myöhemmin tulivat tulokset hänet valittiin esihenkilöksi.
Istuin omalla työpisteelläni, tuijotin näyttöä enkä osannut reagoida mitenkään.
Sen jälkeen alkoi ilmaantua outoja juttuja.
Uutena pomona hän alkoi muuttaa prosesseja, jotka olin itse kehittänyt.
Hän syrjäytti minut tietyistä tehtävistä, vaati tarpeettomia raportteja.
Eräs kollega kertoi, että hän oli maininnut minun olevan huono johtamaan muita ja että monet ideat, joita hän esitti ominaan, olivatkin peräisin minulta.
Kysyinkin eräänä päivänä häneltä suoraan kahvilassa: Miksi sanoit tuollaista minusta? Hän vastasi: Tämä on työtä, ei ystävyyttä.
Mun oli varmistettava oma asemani. Muistutin kaikesta siitä, mitä olin tehnyt hänen eteensä.
Hän sanoi vain: Se oli sinun päätös, ei minun pyytämä.
Siitä lähtien ilmapiiri on ollut tukala.
Hän puhuu kylmästi, huomauttelee muiden edessä, antaa jatkuvasti turhia tehtäviä.
Kotona itkettää, ahdistaa, tekee mieli irtisanoa itseni.
Samalla on harmi lähteä ilman, että sanon mitään.
Nyt olen tienhaarassa jatkaisinko hiljaa, ettei jää ilman töitä?
Vai hyppäisinkö uuteen alkuun ja lähtisin pois?
Jäisitkö sinä vai lähtisitkö?

Rate article
vsematerialy
Olin töissä samassa yrityksessä seitsemän vuotta – aloitin assistenttina ja etenin hallinnon koordinaattoriksi