7. kesäkuuta
Tänään tapahtui jotain niin iloista ja suloista, että en malta olla kirjoittamatta siitä päiväkirjaan. Olimme ystäväporukalla piknikillä Helsingissä, vanhan tammen alla Kaivopuistossa, kun yhtäkkiä pieni peuranvasa tallusteli varovasti meidän lähelle. Se ei näyttänyt ollenkaan aralta, vaan rupesi mutustelemaan mustikanvarpuja aivan meidän vieressä. Kaikki meistä hymyilivät leveästi eihän sitä voi olla ihastelematta noin söpöä näkyä!
Sitten, kuin tyhjästä, toinenkin pikkuinen vasa pomppi paikalle ja säntäsi suoraan Ellin luo, nuolaisten hänen poskeaan! Elli kiljaisi yllätyksestä, mutta nauroi heti perään ja silitteli vasaa. Sydän tuntui pakahtuvan hetkessä kaikki höpisivät pehmeitä ja ottivat kännykällä kuvia muistoksi.
Sain myös kuulla, että tuo ensimmäinen vasa oli syntynyt vain pari viikkoa sitten pienellä tilalla Nurmijärvellä. Kun se pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla jaloilleen, tilan väki järjesti pikku esityksen kyläläisille. Kaikki aploodeerasivat ja kannustivat, ja pieni vasa suorastaan loisti huomion keskipisteenä. Sen korvat nousivat pystyyn ja se katseli yleisöä uteliaana selvästi nautti tilanteesta!
Samaan aikaan tallissa säntäili toinen nuori suomenhevosen varsa, joka sai aikaan melkoisen hässäkän. Vanhemmat hevoset laukkasivat hämmentyneenä karkuun, kun tämä energinen villikko riemuitsi uudesta maailmastaan. Kaikki nauroivat ja selkeästi tilanteesta otettiin reippaasti kuvia ja videoita myöhemmin näin jo somessakin, että videota oli katsottu yli miljoona kertaa!
Tuo suomenhevosvarsa syntyi 14. huhtikuuta Rautalammin Hevostilalla, ja sillä on mukava sekoitus tammen ja suomenhevosen sukulinjoja. Suloisempaa näkyä en ole aikoihin nähnyt!
Tällaiset hetket ovat juuri niitä, jotka tekevät arjesta ainutlaatuisen ja ilahduttavat pitkään. Kyllä Suomessa osataan ja eläimetkin sen tuntuvat tietävän. Laitanpa tämän tarinan jakoon ystävillekin Facebookissa. On ihanaa päästä jakamaan iloa vaikka vain pienen hetken verran!
