Leena on kuusikymppinen nainen. Hänellä on kaksi lasta ja hän asuu miehensä kanssa kaksiossa Helsingissä. No, asuuhan hän oikeammin voisi sanoa, että hän on sietänyt miestään monta vuotta. Ukolla on nimittäin hankala luonne: narsistinen, pöyhkeä ja kylmänviileä kuin helmikuu Lapissa. Kaiken pitää aina olla ukon pillin mukaan ehkä juuri siksi Leena on jaksanutkin vuosikymmenet samaa peliä.
Heidän tyttärensä, Kaisa, on ollut naimisissa jo kaksitoista vuotta. Hän ja hänen miehensä Matti ottivat aikoinaan asuntolainan, ja onneksi sitä saa lyhennettyä pois ihan mukavasti. Kaikki lisäbonukset ja veronpalautukset sujahtavat suoraan lainanlyhennykseen. Molemmat paiskivat töitä, jotta laina pysyy kurissa, lapset pukeutuvat siististi ja ruokakin ilmestyy pöytään ennen pahinta nälkäkiukkua.
Kaisan veli, Tapio, elää pikkusiskoon verrattuna herroiksi. Sillä on useampi kämppä Turun keskustassa ja lisäksi oma mökki Saimaan rannalla. Yhtenä päivänä Tapio sitten soittaa siskolleen uutisten kera: Äiti ja isä ottavat eron. Äiti halusi. Kämppä on jo myyty ja rahat jaettu. Mä lupasin faijalle, että mä pidän siitä huolen, ja sulle jäi äiti.
Siis mitäh? Missä äiti muka asuu? Meillä on kaksio ja kaksi lasta. Mihinkä se mahtuu nukkumaan? Kaisa parahtaa ihmeissään.
No en kai mä voi kaikesta vastata? Jätätsä äitisi kadulle? Tapio vastaa.
Mattikaan ei innoissaan tästä ideasta kyllä ole Kaisa mutisee.
Sepä on teidän murheenne nyt, Tapio päättää ja sulkee puhelimen.
Tapio oli tietenkin järjestänyt yhdestä yksiöstään kämpän isälleen. Sillä homma oli selvä kuin itämeren sää. Kaisa jäi miettimään, mitä oikein tekisi. Lopulta hän päätyi ottamaan toisen asuntolainan äitiään varten. Yllättäen pankki myönsi lainan ja asunto rekisteröitiin Kaisan nimiin. Käsiraha tuli siitä summasta, jonka äiti sai vanhasta kodista. Ja taas sai Kaisa painaa töitä, jotta pystyi maksamaan sekä oman että uuden lainan lyhennykset.
Mattia ei Kaisan päätös vieläkään aivan lämmitä. Hän kuljeskelee välillä kotona naama nurinpäin ja mutisee, että eihän tuossa iässä enää kuuluisi avioliittoa purkaa. Koko hommahan kaatuu kuitenkin lasten niskaan, Matti jupisee. Että onko tämä nyt oikein? Mitäs mieltä sinä olet, onko Matilla pointtia?
