Mun mies, Tuomas, ja minä ollaan eletty yhdessä jo yli 20 vuotta. Meillä oli aina aika rauhallista ja leppoisaa. Meillä oli mökki Hämeenlinnan lähellä, jossa käytiin joka viikonloppu. Tuomas imuroi ja pyyhki pölyjä, minä laitoin ruokaa. Ajattelin, että elettäisiin samalla tavalla kunnes ollaan tosi vanhoja ja harmaita.
Ja sitten yhtäkkiä Tuomas tuli mulle ihan kylmän rauhallisella naamalla, että:
Sini, anteeksi. Mä lähden nyt. Mä olen tavannut toisen naisen ja rakastuin häneen tosi kovasti!
No, olin jo 38, en mikään eilisen teeren tyttö. Oikeasti olin kyllä huomannut merkit erilainen käytös, viivyttely töissä, selitykset jotka ei ihan täysin pitänyt vettä. Tiesin hänellä olevan toinen nainen, mutta en siitä mitään draamaa jaksanut tehdä. Ajattelin, ettei Tuomas kuitenkaan jättäisi mua. Jotkut ystävälliset tutut jopa laittoi mulle kuvia Tuomaksesta uuden naisen kanssa. Mä vain kestin sen. Ja sitten ihan yhtäkkiä hän ilmoitti lähtevänsä. Se tuli kyllä sokkina.
Sattuipa hyvä tuuri, että meidän tytär, Anniina, oli silloin kavereiden kanssa Turun saaristossa lomalla. Kun Tuomas lähti, kerroin ystäville heti, että nyt se sitten kävi Tuomas jätti mut.
Meillä kerättiin naisten kahvipöytäkokous. Yksi ehdotti heti, että mun pitää laihduttaa ja ottaa uusi mies. Toinen halusi heti lähettää mut käymään järvellä noidalla palauttamassa mies kotiin. Kolmas sanoi suorilta, että kuule, ota ja etsi toinen ukko, parempaa oloa ei tule muuten. Ja Helmi sanoi vaan:
Jatka samalla tavalla kuin tähänkin asti! Kyllä se helpottaa!
En mä pysty, tää tuntuu ihan kamalalta!
Kyllä pystyt. Aika parantaa haavat, usko pois. Mä oon ollut kolmesti eron kourissa. Siivoa kämppä, tee ruokaa, käy töissä, katso telkkaria, lue kirjaa!
Mutta kelle mä muka kokkaan?
Kelle? No meille! Me tullaan joka ilta syömään kaikki mitä kokkaat!
Kiitin ystäviä vinkeistä, mutta kyllä meni hetki, ennen kuin tiesin, mitä itse tekisin.
Lopulta päätin mennä käymään sillä noidalla. Otin mukaan kuvan Tuomaksesta ja siitä naisesta. Vanhalla tädillä oli oudot kortit ja hän teki jonkun henkisen rituaalin ja sanoi, että mies palaa kahden viikon päästä.
Mutta eipä tullut Tuomas takaisin kahdessa viikossa eikä kuukaudessakaan. Ja siihen meni puolikas kuukausipalkkakin. Ilman Tuomasta oli ihan kamalan yksinäistä. Ostin lohtuna pullaa ja korvapuusteja kaupan hyllyiltä urakalla. Kahden viikon päästä astuin vaaalle ja totesin, että oho painoa tuli yhtäkkiä +7 kiloa!
Päätin ottaa ohjat omiin käsiin toisin. Tein jättisiivouksen: pesin ikkunat, hulautin matot pihalla, istutin uudet saintpauliat ikkunalle ja siirsin huonekalut nyt kämppä oli kauneimmillaan. Samalla ilmoittauduin paritanssikurssille, jospa sillä lähtisi kanelipullakilot pois. Laitoin joka päivä hernekeittoa ja graavilohta, joita Tuomas rakasti. Ja ystävät tuli kylään syömään kaiken. Kun he lähtivät, laitoin telkkarin auki ja katsoin Sykettä.
Tuomas ja minä oltiin aina haluttu katsoa Syke yhdessä, mutta ei ollut ikinä aikaa. Mä tykästyin siihen aivan täysin, iltaisin vähän nautin omasta ajasta sarjan parissa.
Sitten yhtenä iltana ovi aukesi. Tuomas astui sisään. Hän huomasi kuin siisti ja kodikas kotini oli. Kotona tuoksui hernekeitto ja tilli. Mä istuin sohvalla viltin alla katsomassa sarjaa.
Sini, huomenta. Tulinkin hakemaan ne tavarat, jotka jäi viimeksi.
Joo, totta kai! Mä oonkin jo pakannut ne valmiiksi! Onko sulla kassi?
Ei ole!
No ei haittaa, mulla on!
Laitoin Tuomaksen tavarat kassiin ja ojensin sen hänelle.
Ootko tehnyt hernekeittoa?
Joo! Haluatko maistaa?
Tuomas mietti hetken ja nyökkäsi.
Tarjosin hänelle hernekeittoa, ja hän söi kaksi lautasta!
Sitten hän nousi:
Kiitos Sini! Nyt mä menen.
Mee vaan, mä jatkan vielä tätä Sykettä!
Mitä sä katsot?
Sykettä.
Meidänhän piti katsoa se yhdessä joskus?
Niin piti, muistan kyllä.
Tuomas lähti. Itkin vähän, katsoin seuraavan jakson ja menin nukkumaan.
Kaksi viikkoa myöhemmin Tuomas palasi kaikkinensa. Katsoin häntä ymmälläni.
Sini, anna anteeksi! Mä kaipaan sua, sun ruokaa, tätä kotia, kaikkea. Anna anteeksi, että lähdin ja menin harhailemaan.
Ai sunkin tuli ikävä hernekeittoa?
Kaipasin kaikkea tätä, mutta erityisesti sua!
No, tule sisään nyt sitten.
Mä häpeän niin paljon Anniinan ja sun takia. Ethän kerro mitään meidän tytölle?
En kerro, ei huolta. Haluatko iltapalaa?
Mielelläni. Kiitos paljon.
