Poika heräsi äitinsä vaikerrukseen

Poika heräsi äitinsä voihkaisuun.
Poika nousi nopeasti sängystään ja meni äidin luo:
Äiti, sattuu?
Onni, tuo vettä, ole kiltti!
Heti, hän kiirehti keittiöön.
Minuutin päästä Onni palasi mukillisen veden kanssa:
Tässä, äiti, juo!
Ovelle koputettiin.
Onni, avaa ovi!
Varmaan mummo Kaarina tuli.
Naapuri astui sisään, kantaen isoa mukia.
Miten voit, Maija?
hän kosketti äidin otsaa.
Sinulla on kuumetta.
Toin kuumaa maitoa voin kanssa.
Olen juonut lääkkeen.
Sun pitäisi mennä sairaalaan.
Parempi hoito siellä ja ruokaa kunnolla, mutta sun jääkaappi on liki tyhjä.
Kaarina, olen käyttänyt kaikki rahat lääkkeisiin, sairaan silmistä nousi kyyneleet.
Mikään ei auta.
Mene nyt sairaalaan, Maija.
Entä Onni, kenelle jätän hänet?
Kuka hänestä huolehtii, jos sinä menehdyt?
Sinulla ei ole edes kolmekymmentä, ei miestä, ei rahaa, Kaarina silitti Maijan päätä.
No niin, älä itke.
Kaarina, mitä minä teen?
Soitan lääkärille, naapuri veti esiin puhelimensa.
Hän tavoitti terveysasemalta tiedot.
Lääkäri tulee päivän aikana.
Kun he saapuvat, haet minut.
Kaarina meni eteiseen, Onni seurasi.
Mummo Kaarina, äiti ei kuole, ethän?
En tiedä.
Pitää pyytää apua Jumalalta, mutta sun äiti ei usko häneen.
Auttaako Jumala, Onnin silmissä paistoi toivo.
Mennään kirkkoon, sytytetään kynttilä ja pyydetään.
Sitten Hän auttaa.
No, minä lähden.
***
Onni palasi äidin luo mietteliäänä.
Onni, olet varmaan nälkäinen, mutta ei oikein ole mitään.
Tuo kaksi lasia keittiöstä.
Onni toi, ja äiti kaatoi niihin maitoa:
Juo!
Onni joi, mutta nälkä vain kasvoi.
Maija huomasi sen heti.
Vaivalloisesti hän nousi ja nappasi kukkaron pöydältä:
Tässä viisikymmentä euroa.
Osta kaksi lihapiirakkaa ja syö matkalla, minä yritän kokata jotakin sillä aikaa.
Mene!
Saattoi Onnin ovelle ja meni itse keittiöön.
Jääkaapissa oli halpoja silakkasäilykkeitä, vähän margariinia, ikkunalaudalla pari perunaa ja sipuli.
Pitää keittää soppaa…
Pää alkoi pyöriä ja hän vaipui voimattomana jakkaralle:
“Mitä minulle oikein tapahtuu?
Voimat ovat lopussa.
Loma puolivälissä eikä rahaa enää.
Jos en pääse töihin, miten Onnin saan ekaluokalle ensi kuussa?
Sukulaisia ei ole, kukaan ei auta.
Ja tämä tauti…
olisi pitänyt heti mennä terveyskeskukseen.
Jos nyt joudun osastolle, miten Onni pärjää?”
Vaikeuksin hän nousi ja alkoi kuoria perunoita.
***
Onni oli nälkäinen, mutta ajatukset pyörivät muualla:
“Äiti makasi eilen koko päivän.
Entä jos hän oikeasti kuolee?
Kaarina sanoi, että Jumalaa pitää pyytää”, Poika pysähtyi ja kääntyi kohti kirkkoa.
***
“On nyt puoli vuotta siitä, kun palasin sodasta hengissä.
Vieläkin liikun kepin kanssa.
Arpia en enää jaksa miettiä.
Nyt kukaan ei halua, on selvä että naimisiin ei mene enää, Jukka vaelsi kirkon suuntaan Täytyy sytyttää kynttilä kaatuneille kavereille.
Heidän kuolemastaan on vuotta, minä vain selvisin.”
Kaksikymmentä vuotta sitten armeijaan, nyt siviilissä, mutta silti raskas tunne ettei ole kellekään tarpeellinen.
Eläkettä tulee hyvin, pankissa riittää tuloja, mutta mitä sillä, kun on yksin?
Kirkon portailla köyhiä.
Jukka kaivoi lompakosta pari satasen seteliä ja antoi ne pyytäen:
Rukoilkaa ystävieni Mikon ja Erkki puolesta!
Hän astui kirkkoon, osti kynttilöitä, sytytti ne ja lausui sen rukouksen, jonka pappi oli opettanut:
Muista, Herra Jumala
Ristinmerkin tehdessään hän näki mielessään ystävät elävinä.
Kun rukous oli ohi, hän jäi seisomaan muistoihin.
Silloin pieni, laiha poika tuli hänen viereensä ja katseli halpaa kynttilää kädessään, epäröi selvästi.
Vanha nainen astui lähemmäs:
Minä autan.
Sytytti Onnin kynttilän ja asetti paikoilleen.
Tee näin, katso risti ja kerro Herralle, miksi tulit.
Onni katsoi kauan pyhäinkuvaa, sitten sanoi hiljaa:
Auta, Jumala!
Äiti on kipeä, en ole ketään muuta.
Paranna hänet, eikä meillä ole rahaa lääkkeisiin.
Pian menen kouluun, eikä minulla edes reppua…
Jukka jäi kuuntelemaan poikaa.
Omien ongelmien suuri paino hävisi hetkeksi, hän halusi huutaa:
“Voisiko joku auttaa tätä poikaa, ostaa äidille lääkkeet ja pojalle repun?”
Onni seisoi odottaen ihmettä.
Poika, tule mukaan!
Jukka sanoi päättäväisesti.
Minne?
Poika katsoi pelokkaana keppiin nojautuvaa miestä.
Selvitämme mitä lääkkeitä äidillesi tarvitaan ja menemme apteekkiin.
Sanotteko totta?
Jumala kuuli pyynnönsi.
Ihanko oikeasti?
Onni katsoi iloisena pyhäinkuvaa.
Lähdetään!
Jukka hymyili.
Mikä sun nimi on?
Onni.
Sano mua Jukaksi.
***
Asunnosta kuului äidin ja naapurin keskustelua:
Kaarina, lääkäri kirjoitti monta reseptiä, mutta ne lääkkeet ovat kalliita.
Mulla on vain viisisataa euroa jäljellä.
Poika avasi oven päättäväisesti.
Ääni vaimeni.
Naapuri kurkisti ja sopersi hämmentyneenä tuntemattoman miehen nähdessään:
Maija, katso!
Maija piiloutui oven taakse, pelästyneenä.
Äiti, mitkä lääkkeet tarvitset?
Me mennään Jukan kanssa apteekkiin.
Kuka te olette?
Maija kysyi yllättyneenä.
Kaikki järjestyy, Jukka vastasi hymyillen.
Anna reseptit!
Mutta mulla on vain viisisataa euroa.
Me Onnin kanssa saadaan loput, Jukka laski kätensä Onnin olalle.
Äiti, anna reseptit!
Maija antoi ne.
Yllättäen hän tunsi turvallisuutta, tuo arka mies vaikutti hyvältä ihmiseltä.
Maija, mitä nyt teet?
Kaarina havahdutti, kun mies ja poika lähtivät.
Kaarina, hän tuntuu hyvältä ihmiseltä!
No nyt menen, Maija, heippa!
***
Maija odotti poikaansa.
Hän unohti taudin.
Ovi aukeni, Onni juoksi sisään kasvot loistaen:
Äiti, ostettiin sinulle lääkkeet ja herkkuja!
Ovella seisoi Jukka, hymyili onnellisena, kasvo ei ollutkaan niin pelottava.
Kiitos teille!
nainen taivutti pään.
Tulkaa sisään, tulkaa!
Jukka yritti riisuutua, vaivalloisesti, jännitys näkyi.
Hän kulki keittiöön.
Istukaa!
sanoi Maija.
Jukka katsoi ympärilleen, ei tiennyt minne laittaa keppinsä.
Anna, minä asetan sen tuohon!
Hän laittoi kepin niin ettei se ollut tiellä.
Anteeksi, mutta ei ole tarjottavaa.
Äiti, me ostettiin Jukan kanssa kaikki, Onni nosteli pöydälle ostoksia.
Voi, miksi näin paljon!
Maija huokaili havaitessaan puolet olevan makeisia.
Näki kallista teetä.
Pannaanpa vesi kiehumaan.
Hän alkoi keittää teetä, tunsikin itsensä terveemmäksi ehkä halusi näyttää reippaammalta miehen edessä.
Ja kuin arvaten hänen ajatuksensa, Jukka kysyi:
Maija, eihän ole raskasta?
Olet kalpea.
Ei se haittaa Otan lääkkeen pian.
Kiitos sinulle!
***
He joivat tuoksuvaa teetä herkuilla, katsellen Onnin innostusta.
Katseet kohtasivat ja kolmikon oli hyvä yhdessä.
Mutta kaikki hyvä päättyy aikanaan.
Kiitos, teille!
Jukka nousi ja otti keppinsä.
Minä lähden.
Sinun pitää hoitaa itseäsi.
Kiitos!
Maija nousi myös.
En tiedä miten kiitän.
Jukka lähti eteiseen, Maija ja Onni perässä.
Jukka, tuletko taas?
Tietenkin!
Kun sun äiti paranee, mennään kaikki yhdessä ostamaan sinulle reppu.
***
Mies poistui.
Maija siivosi, pesi astiat.
Poika, katso telkkaria, minä lepään.
Nainen nukahti.
***
Kaksi viikkoa kului, tauti oli kadonnut, lääkkeet toivat avun.
Maija oli jo töissä, kiirettä kun elokuun alku lähestyi mutta huipputyöt maksetaan.
Pitää valmistella Onni kouluun.
Lauantaina he heräsivät normaalisti, söivät aamiaisen.
Onni, lähdetään kauppaan katsomaan mitä tarvitset kouluun!
Saitko rahaa?
Vielä en, mutta ensi viikolla saan.
Lainasin tuhat euroa, ostetaan palatessa ruokaa.
He valmistautuivat, kun ovikello soi.
Kuka siellä?
Maija kysyi.
Maija, täällä Jukka
Nainen painoi heti oven avausnappia.
Äiti, kuka?
Onni kurkisti olohuoneesta.
Jukka!
Maija ei voinut peittää iloa.
Jeee!
Jukka astui sisään, keppiin nojaten, mutta nyt hienot housut ja paita ja uusi kampaus.
Jukka, odotin sinua, Onni riemuitsi.
Sanoin, että tulen, Jukka nosti silmänsä.
Moi, Maija!
Moi, Jukka!
“Oletko jo valmis?
Mennään!”
Minne?
Maija oli hämmentynyt.
Onnille pitää hankkia koulujutut.
Jukka, mutta mulla
Lupasin Onnille ja lupauksista pitää kiinni.
***
Maija etsi aina halvimpia tavaroita missä tahansa.
Rahaa ei ollut liikaa, sukulaiset poissa, mieskin kadonnut.
Nyt vierellä on mies, joka hymyillen katsoo Onnia ja kysyy vain Maijan mielipidettä ostoksista.
Lastaen tavaroita he tulivat taksilla kotiin.
Maija riensi keittiöön.
Maija, Jukka pysäytti hänet.
Lähdetään ulos, yhdessä lounaalle.
Äiti, mennään!
Onni juoksi hänen luo.
***
Sinä yönä Maija ei saanut unta.
Päivän kuvat vilahtivat mielessä, erityisesti miehen katse, täynnä lämpöä.
Taas järki ja sydän puhuivat:
“Hän on ruma ja ontuu,” järki väitti.
“Mutta hyvä ja katsoo rakastavasti,” sydän vastasi.
“Hän on viisitoista vuotta vanhempi.”
“No jaa, Onni tarvitsee isän, ja hän sopii.”
“Voihan vielä löytää nuoren miehen.”
“En tarvitse nuorta ja komeaa!
Tarvitsen hyvän ja luotettavan.”
“Et ole unelmoinut tällaisesta.”
“Nyt unelmoin!
Vaihdan vain mielipidettä, kun tapaan oikean.”
“Rakastan häntä!”
***
Heidän vihkimisensä oli siinä samassa kirkossa, missä Jukka ja Onni tutustuivat kolme kuukautta aikaisemmin.
Jukka ja Maija seisoivat alttarin edessä, hänen keppiään ei enää tarvittu, Onni katsoi pyhäinkuvaa ja lausui hiljaa sydämestä:
Kiitos, Jumala!