Kasvamisen vaikein osa on katsoa oman äidin vanhenevan.
Kuinka usein valitammekaan hänestä
Että hän puhuu liikaa, sekaantuu joka asiaan, vaatii liikoja.
Että hän on aina siinä, huolestuu sellaisista asioista, jotka meistä tuntuvat mitättömiltä.
Mutta äidin sydän ei koskaan lakkaa vahtimasta lapsiaan.
Hän rakastaa niin voimakkaasti, että joskus sekoittaa rakkauden välttämättömyyteen sietää kaikkea.
Hän kestää huudot, huonot tuulet, torjutut hetket
Ja silloinkin puolustaa kaikkein kipeimmin loukanneita.
On äitejä, jotka vaikenevat rakkaudesta, kätkevät kivun, joka murtaa heidän sielunsa.
Ja kun me kaikki jatkamme elämäämme, hän ikääntyy hiljaisuudessa sydän raskautettuna muiden taakoista.
Mutta kun häntä ei enää ole
Silloin tulevat ne kauneimmat kimput.
Silloin palkataan hienoin orkesteri.
Silloin kyyneleet virtaavat, eivätkä löydä enää syliä, jossa saisi lohtua.
Ja silloin kysymme itseltämme
Miksi odotimme loppuun asti antaaksemme kaikkemme?
Miksi emme arvostaneet häntä silloin, kun hän oli vielä täällä?
Älä odota, että äitisi poistuu, ennen kuin ymmärrät, että hän antoi koko elämänsä sinulle.
Rakasta häntä tänään.
Kuuntele häntä tänään.
Halaa häntä tänään.
Koska aikuiseksi kasvaminen sattuu mutta katsoa, kuinka hän vanhenee ilman rakkautta sattuu vielä enemmän.
