VUOKRAMORSSI
Häät perutaan! Sanoin vanhemmilleni päivällisellä niin, että äitini meinasi tukehtua uutiseeni.
Kaisuliina! Oletko tullut hulluksi? Häämekko on jo ostettu, sormukset hankittu, juhlatila varattu… Sun Jussi odottaa tätä päivää kuin kuuta nousevaa… Kaisu, kerro nyt, että pelleilet! äiti säikähti.
En, äiti, en pelleile. Minä ja Martti lähdemme pian Lontooseen. Kaikki on ihan totta, vastasin napakasti.
Lontooseen vai? Siellähän kaikki on vierasta ja outoa. Ihan toisenlaiset ihmiset, toinen maa. Siellä hukut kuin kivi järveen! Herää nyt, tyttö pieni! Tämä Martti on kyllä kääntänyt sun pääsi. On varmaan naimisissa, lapsilauma varmaan odottaa! On se jo melkein eläkkeellä! Sun Jussi oikeasti rakastaa sinua! Hänestä on tullut kuin oma poika meille. Älä riko rakkautta. Kaikesta joutuu vielä tilille, äiti yritti puhua järkeä.
Ei hätää, äiti. Vastaan kyllä seurauksista, en anna pelolle valtaa, vastasin lujasti.
Parin viikon kuluttua lähdimme Martin kanssa Englantiin.
Kaisuliina oli haaveillut lapsesta asti ulkomaille pääsystä, että näkisi millaista muualla oli. Ranskaa hän luki ulkoa, englantia puhui sujuvasti ja nyt pänttäsi espanjaakin ikinä ei tiennyt, minne elämä veisi. Valmistumisen jälkeen hän oli töissä matkatoimistossa tulkkina. Siellä Kaisuliina kohtasi Martin, jonka opas hänestä tuli ulkomaalainen vieras isoihin tilaisuuksiin. Martti iski Kaisuliinaan silmänsä heti.
Kaisuliina oli rento ja iloinen, eikä häntä voinut rumaksi väittää. Ja nuori oli! Kaisuliina oli parikymppinen, Martti kuusikymppinen. Aluksi Kaisuliina piti miehen kosiskelua lähinnä huvittavana. Ei arvannut lainkaan, että Martti ehdottaisi avioliittoa. Tapaamisesta oli hädin tuskin viikko! Kaisuliina ei kertonut Martille, että hänellä oli jo omat häät tulossa pian Jussin kanssa.
Tyttö oli täysin ymmällään. Mitä tehdä? Ulkomaalaisen avioliittotarjouksia ei joka tytölle sada! Tätä ei saanut jättää väliin! Vaikka Marttiin ei rakastunut ollutkaan, elämä muuttuisi jännittävämmäksi ja seikkailuja riittäisi. Kaisuliina koki kiitollisuutta jo ennalta. Eikö se riittäisi Martin kaltaiselle miehelle, jolla oli nuori vaimo rinnallaan? Jussi ehkä kärsisi, mutta aika parantaisi. Hän olisi nuori ja pian löytäisi uuden rakkauden.
Näin Kaisuliina mietti pakatessaan tuntemattomaan huomiseen.
Puhelimessa Kaisuliina kertoi Jussille kaiken. Hän ei ymmärtänyt itsekkäästä tempusta mitään, mutta toivoi Kaisuliinalle onnea avioliittoon, ja lähti suremaan omalla tavallaan useiden viinapullojen kanssa.
Martti ja Kaisuliina saapuivat Lontooseen.
Tytöllä oli onnen tunne, johon ei ollut uskoa elämän unelmat olivat nyt totta! Mieli halusi halata koko maailmaa. Kuinka vangita onnen lintu syliin?
Martti vei kihlattunsa valtavaan taloon. Vastassa oli koko Martin perhe kaksi täysi-ikäistä poikaa, Hannes ja Eero. (Myöhemmin Kaisuliinasta tuli Eeron vaimo, eikä hän olisi voinut olla onnellisempi.) Sitten huoneestaan asteli ulos Martin ex-vaimo, Leena. Kaunis ja hyvin huoliteltu nainen.
Leena oli raivoissaan.
Oletko seonnut täysin, Make? (Niin Leena kutsui entistään.) Kuka tuo nuori on? Mistä sinä hänet hait? Luuletko, että hän asuisi täällä meidän kanssamme? nainen korotti ääntään.
Kyllä, Kaisuliina asuu täällä. Haluan muistuttaa, että tämä on MINUN taloni. Hänestä tulee pian vaimoni. Pidä hänestä huolta, Leena, Martti tyytyi toppuuttelemaan.
Kaisuliinaa hermostutti ja nolotti. Perhe oli hajonnut, mutta kaikki silti asuivat saman katon alla. Nopeasti huomasi, että Leena piti kaikkia ohjaksissaan. Samaan aikaan Kaisuliinan sydämeen oli jo hiipinyt Eero. Ei Jussin surkeaa ryyppäämistä ja polvillaan rukoilemista. Vaan jotain muuta puhdasta, ikuista rakkautta.
Martin nuoremmalla pojalla oli enemmän ikää kuin Kaisuliinalla. Eero muistutti ulkonäöltään äitiään. Komistus. Heti ensisilmäyksellä hän kiinnostui vieraasta kaunottaresta, jonka isä oli tuonut kuin tyhjästä. Hiljainen, mutkaton yhteys ilman sanoja syttyi kahden nuoren välille.
Martti kertoi Kaisuliinalle, että häitä pitäisi lykätä. Perusteluita ei selitellyt.
Kaisuliina ei protestoinut. Hän ei kaivannut kotimaahan takaisin.
Hänelle annettiin oma viihtyisä huone, kun taloa riitti. Martin kanssa välit jäivät lämpimiksi, mutta viattomiksi. Leena ei piitannut tytöstä ollenkaan, suorastaan ohitti ja jätti huomiotta.
Kolme kuukautta kului. Sinä aikana Kaisuliina ehti tutustua Eeroon kunnolla. Eero avasi hänen silmänsä perheen todellisuudelle.
Martti Eeron isä oli edelleen rakastunut ex-vaimoonsa Leenaan, tämä myös häneen. Aikoinaan suuri riita rikkoi vuosikymmenten avioliiton, eikä kumpikaan suostunut myöntämään tappiotaan. Martti päätti sitten ottaa uuden morsiamen, näyttääkseen Leenalle, miltä tuntui menettää toinen. Kaisuliina sopi rooliin täydellisesti.
Heti kun entinen pariskunta asettui aloilleen ja löysi yhteisen sävelen, tytölle ostettaisiin paluulippu Suomeen simpukkataulu kainalossa.
Eeron tunnustuksen kuultuaan Kaisuliina nauroi.
Mitäs minä muuta minusta tuli vuokramorsian aivan huomaamattani! Karkasin entiseltä sulhaseltani. Eero, mitä minä nyt teen?
Kaisu, en pärjää ilman sinua, Eero totesi reippaasti.
Niinpä. Vihdoin uskalsit myöntää! Ajattelin jo, ettet kehtaa, Kaisuliina huokaisi.
Miten olisin voinut tunnustaa? Olinhan isäni kihlattu! En tiennyt tästä kummallisesta leikistä mitään Hannes kertoi vasta. Olin tietysti tosi helpottunut. Tyttö, johon rakastuin, oli vapaa!
Olisitko sinä, Kaisuliina, mennyt naimisiin isäni kanssa? kysyi Eero varovasti.
Voi Eeronen (niin Kaisuliina alkoi miestä hellitellä), kun näin sinut ensimmäisen kerran, koko suunnitelmani muuttuivat. Olisin kieltäytynyt isältäsi, Kaisuliina hymyili.
He halasivat.
Kaisuliina antoi anteeksi Leenalle ja Martille. Mitäpä ei tekisi rakkauden vuoksi… Kun rakkaus kompastuu, pitää nousta ja jatkaa. Onni löytyi palasina: Eero. Ajatella! Jumala “säästi” hänelle oikean miehen toisesta maailmankolkasta.
Onni on lähellä, kun sen oivaltaa. Pian Eero ja Kaisuliina menivät naimisiin.
Eero vielä pelkäsi, että Kaisuliina karkaisi takaisin Suomeen. Niinpä hän ei jäänyt odottelemaan, vaan halusi lapsia heti. Kaisuliina sai pian pojan, kahden vuoden päästä tytön.
Eero hemmotteli vaimoaan parhaalla hoidolla. Heidän perheensä oli onnellinen, talossa asui rakkaus. Martti ja Leena olivat saaneet sovintonsa ja oppineet elämän kovemman kautta katkeruudelle ei ollut syytä antaa valtaa. He hoitivat mielellään lastenlapsiaan.
Sitten Kaisuliina sai äidiltään surullisen kirjeen. Äiti pyysi tytärtään käymään Suomessa.
Kaisuliina ryhtyi heti valmistautumaan matkaan. Lapsia hän ei ottanut mukaan; ne olivat liian pieniä pitkiin matkoihin. Lapset jäivät mummin Leenan hoiviin.
Kaisuliina kiirehti Suomeen. Tunsi epäilyttävän raskaana sekä toiveikkaana.
Äiti otti tyttären vastaan kyynelien virratessa ja aloitti heti ovella:
Voi Kaisuliina! Sun Jussi kuoli! Ja vei vaimonsakin mennessään! Moottoripyörällä ajoivat kolarin. Tyttö jäi orvoksi.
Kolme vuotta vain. Eipä ollut helppoa! Ja kaiken kukkuraksi, viimeisenä päivänä Jussi kävi meillä ja sanoi, että haluaa antaa pikkupolille lahjan että muistaisi isäänsä aina! Eikä ehinyt Kyllä se meille autteli kaiken aikaa, vaikka oli viinan suossa. Kai se elämä tuntui menevän ohi… Sillä aikaa, kun sinä olit Englannissasi…
Reppana ei ehtinyt lahjan kanssa äiti kuivasi silmiään esiliinalla.
Kaisuliina kuunteli rauhallisesti. Sitten nyökkäsi päättäväisesti:
Ehti kuitenkin, äiti. Me otamme Eeron kanssa hänen Polinsa meille. Sellainen lahja Jussilta…
Eero on tukenani, siitä olen varma. Kaikesta joutuu elämässä vastaamaan, äiti. Tiedäthän sen…
Ja nyt, laita ruokaa. Väsyttää ja on nälkä pitkästä matkasta. Tekisi mieli kirpeää omenaa tai suolaista kurkkua. Odottavat äidit saa syödä kahden puolesta! Kaisuliina iski äitiään silmää hieman salaperäisesti.
