Sekava vaatekaappi, vuori silittämättömiä vaatteita, hapanta hernekeittoa jääkaapissa – tämä on meidän kotimme. Päätin ottaa varovasti puheeksi nämä asiat vaimoni kanssa, mutta sainkin vastaukseksi syytöksiä. Rakastuin Maijaan ensisilmäyksellä – heti kun näin hänet. Olin täysin ihastunut hänen kauneuteensa ja viehätysvoimaansa. Tunsin olevani uskomattoman onnekas saadessani rinnalleni älykkään, viehättävän ja siistin naisen, joten en epäröinyt kosia häntä. Päätimme muuttaa yhteen, ja Maija kertoi heti, ettei kotityöt ole hänen juttunsa. Hän halusi panostaa uraansa ja jakaa kotityöt tasan. Minulle tämä kuulosti reilulta, joten suostuin. Se vaikutti silloin järkevältä sopimukselta, mutta en tiennyt, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Meillä oli selkeä työnjako, ja Maija vakuutti pystyvänsä hoitamaan sekä työn että kodin ongelmitta. Luotin hänen mielipiteeseensä, enkä alkanut kinastella vastaan. Puoli vuotta myöhemmin huomasin, ettei kaikki mennytkään kuten olimme sopineet. Maijan työ ei sujunut hänen toivomallaan tavalla. Hän teki osa-aikatöitä tuntemattomassa firmassa epäsäännöllisellä palkalla ja vaihtelevilla vuoroilla. Hän käytti ansaitsemansa rahat pelkästään omiin menoihinsa. Samaan aikaan itse paiskin töitä aamusta iltaan. Maija kuitenkin muisti hyvin kotitöiden tasajaon ja usein sivuutti omat vastuunsa. Aluksi Maija hoiti omat osuutensa tunnollisesti, mutta vähitellen into hiipui. Koti alkoi muistuttaa yhä enemmän kaaosta – kaikkialla oli silittämättömien vaatteiden kasoja. Yllättäen hän syytti minua siitä, etten auta tarpeeksi. Tuo asenne sattui minua syvästi – oli todella raskasta yrittää tasapainottaa vaativa työ ja kotityöt. Olimme sopineet reilusta vastuunjaosta ihan alusta asti. Toivoin tilanteen paranevan, kun saisimme lapsen ja Maija jäisi äitiyslomalle. Valitettavasti tilanne meni vain vaikeammaksi. Välillä mietin, olisiko elämä helpompaa ilman vaimoa. Riidat ovat osa arkeamme. Vaikka yritän ymmärtää vaimoni näkökulmaa ja asettaa itseni hänen asemaansa, en pääse yli tunteesta, että omat tarpeeni jäävät täysin huomiotta. Teen töitä niin toimistolla kuin kotonakin ja hoidan myös kotityöt – kaipaisin vain lepoa. Mietin, mitä Maija tekee äitiyslomalla päivisin, mikä estää häntä tekemästä ruokaa tai siivoamasta. Vauvamme on vasta 2 kuukauden ikäinen ja nukkuu suurimman osan päivästä. Ajattelen, että itse ehtisin siinä ajassa hoitaa kotitöitä. Säikähdän, miten selviämme, jos joskus saamme lisää lapsia. Olen tasa-arvon ja yhteistyön kannalla, mutta Maija ei tunnu ymmärtävän tätä ajatusta. En halua hajottaa perhettäni, sillä rakastan lastamme valtavasti. Silti tunnen olevani äärirajoilla. En tiedä, kuinka jatkaa tätä elämää. Kumman puolella sinä olet tässä tarinassa?

Sekava vaatekaappi, kasoja silittämättömiä vaatteita, hapan keitto jääkaapissa siinä meidän kotimme arkea. Päätin ottaa asian rauhallisesti puheeksi vaimoni kanssa, mutta vastauksena sain kuitenkin syytöksiä.

Rakastuin Elinaan ensi silmäyksellä, heti kun näin hänet. En voinut vastustaa hänen kauneuttaan ja hurmaavuuttaan. Tunsin olevani onnekas, kun rinnallani oli niin fiksu, viehättävä ja siisti nainen, enkä epäröinyt kosia häntä.

Muutimme yhteen ja Elina kertoi jo aluksi, ettei nauti kotitöiden tekemisestä. Hän halusi keskittyä uraansa ja jakaa kotityöt puoliksi. Olin samaa mieltä, sillä järjestely tuntui reilulta ja järkevältä. Silloin en arvannut, mitä tulevaisuus toisi mukanaan.

Sovimme kotitöiden jaosta, ja Elina vakuutti pärjäävänsä mainiosti työelämän ja kodin kanssa. Luotin hänen sanaansa, enkä tuonut omia mielipiteitäni esiin sen enempää.

Puoli vuotta kului, ja aloin huomata, ettei kaikki mennyt niin kuin olimme suunnitelleet. Elinan työelämä ei sujunut toivotusti: hän teki osa-aikaisesti hommia pienessä firmassa, palkka oli epäsäännöllinen ja työajat vaihtelivat jatkuvasti. Kaiken lisäksi Elina käytti kaikki omat ansionsa pelkästään omiin tarpeisiinsa. Samaan aikaan tein itse pitkiä päiviä aamusta iltaan. Kuitenkin Elina piti visusti kiinni siitä, että kotityöt on jaettu, ja välillä hän unohti omat vastuunsa täysin.

Aluksi Elina hoiti oman osansa tunnollisesti, mutta pikkuhiljaa hänen into hiipui. Koti alkoi näyttää entistä sotkuisemmalta ja vaatekasat lisääntyivät nurkissa. Yllätyksekseni hän syytti minua ja sanoi, että minun pitäisi auttaa enemmän. Tämä sattui, sillä tunsin jo nyt venyväni äärirajoille työn ja kodin kanssa. Olimmehan kuitenkin sopineet tasapuolisesta vastuunjaosta.

Toivoin, että tilanne paranisi lapsen syntymän jälkeen. Ajattelin, että Elina voisi hoitaa lasta ja kotia äitiyslomallaan. Mutta tilanne vain paheni. Joskus mietin, olisiko elämä helpompaa ilman vaimoani. Lisäksi riitely arjen keskellä on tullut meille arkipäiväksi.

Vaikka yritän ymmärtää Elinan näkökulmaa ja asettua hänen asemaansa, en pääse yli siitä, että omat tarpeeni jäävät huomiotta. Teen pitkää päivää töissä ja kotona, pyöritän arkea ja hoidan myös kotitöitä. Kaipaisin vain lepoa.

Koetan miettiä, mitä Elina tekee päivisin äitiyslomalla, mikä estää häntä valmistamasta iltaruokaa tai siivoamasta huonetta. Vauva on vasta kaksi kuukautta vanha ja nukkuu enimmäkseen päivällä. Uskon, että olisin itse saanut vähän kotitöitä tehtyä tässä välissä. Mietin väistämättä, miten pärjäisimme, jos saisimme joskus toisen lapsen. Kannatan tasa-arvoa ja toistemme tukemista, mutta tuntuu, että Elinan on vaikea ymmärtää tätä ajatusta.

En halua rikkoa perhettämme, koska rakastan lastamme valtavasti. Silti tunnen, että olen jo kärsivällisyyteni äärirajoilla. En tiedä, kuinka kauan jaksan elää näin. Tämän kaiken keskellä opin, ettei tasavertaisuuden toteuttaminen arjessa ole aina niin yksinkertaista ja että avoimuus ja kunnioitus ovat tärkeämpiä arjessa kuin mikään kotityölista.