Ilman onnea ei olisi iloa
Miten sekin nyt sinut huoli, hölmö mikä olet! Kuka sua nyt enää ottaa, kun lapsi tulee kainalossa! Ja miten aiot kasvattaa sitä? En minä sinun avustajaksesi ala, kuule! Olen sinutkin jo kasvattanut, enkä meinaa enää kantaaksesi taakkaasi. Lähde nyt tästä talostani, ota tavarasi ja häivy, etten enää näe sinua!
Sanni kuunteli kovalla äänellä huutavan Helvi-tätinsä paasausta katse lattiaa tuijottaen. Viimeinenkin toivo, että täti antaisi hänen jäädä edes siksi aikaa että saisit töitä, luhistui silmien edessä.
Jospa äiti eläisi vielä
Isästään hänellä ei ollut aavistustakaan, ja äiti menehtyi viisitoista vuotta sittenhumalainen autoilija oli ajanut suojatiellä yli. Lastensuojelu meinasi viedä hänet lastenkotiin, kunnes jostain tupsahti paikalle kaukainen sukulainenäidin kolmannen serkun puoliso. Tämä suostui ottamaan Sannin luokseen, kun oli iso puutalo, tilaa ja sopivasti palkkatyötäkin.
He asuivat pienellä paikkakunnalla Etelä-Suomessa, siellä missä kesät ovat läkähdyttäviä, talvet taas jatkuvasti räntäisiä. Sanni ei koskaan kokenut nälkää, sai ihan kunnolliset vaatteet eikä laiskotella tarvinnutmaalaistalo ja eläimet pitivät huolta siitä, että hommaa riitti. Ehkä äidin lämpö puuttui, mutta kelläpä olisi kiinnostanut?
Sanni menestyi koulussa. Peruskoulun jälkeen hän pääsi opiskelemaan kasvatusalaa Turkuun. Opiskeluvuodet hujahtivat, ja nyt, paperit taskussa, hän palasi pieneen kotikaupunkiin. Mutta tällä kertaa mieli oli raskas.
Häivy jo, en halua enää nähdä sinua!
Helvi-täti, mutta jos kuitenkin
Jo riittää!
Sanni nappasi laukkunsa ja astui helteiseen päivään. Miten tässä näin kävi? Nöyryytetty, hylätty, vatsakumpu juuri ja juuri erottuenmutta olihan hän tunnustanut asian, eihän valehteleminen onnistunut.
Pakko olisi löytää katto pään päälle. Sanni laahusti pää painuksissa, ajatukset synkkinä, kunnes ääni pysäytti:
Haluatko vettä, rakas?
Ovella seisoi tanakka nainen, ehkä viisikymppinen, katse tutkaillen.
Tule sisään, jos on rauha matkassa.
Nainen ojensi ison kannun kylmää vettä. Sanni istuutui pihapenkille ja joi ahnaasti.
Josko saisin hetken levätä? On niin karmea helle
Lepää pois. Mistäpäin olet? Kun laukutkin on matkassa.
Valmistuin juuri kasvatuksen opinnoista, etsin opettajan paikkaa. Mutta ei ole enää kotia Tiedätkö jonkun, joka vuokraisi huonetta?
Nainen, joka esitteli itsensä Irmeli Salmiseksi, tarkkaili Sannia. Siisti tyttö, mutta silmien alla varjot.
Saat asua täällä. Yksi pieni huone tyhjänä; kätevästi saan sinusta vähän tuloja lisää. Vuokra pitää maksaa ajallaan, mutta ei se paljoa ole. Jos sopii, niin tulepa katsomaan huonetta.
Irmeli johdatti iloissaan Sannin vinttiin, jossa ikkuna availi näkymän omenapuun latvoihin. Sänky, vanha vaatekaappi, pikku pöytäkyllä pärjäsi.
Seuraavat päivät Sanni laitteli tavaroitaan ja autteli Irmeliä pihan, puutarhan ja kanojen kanssa. Illalla istuttiin kasvihuoneen kupeessa juomassa teetä ja puimassa elämää.
Raskaus eteni hyvin ja Sanni uskalsi lopulta kertoa tarinansa: Tomista, opiskelukaverista, joka oli hienojen opettajavanhempien poikaja joka katosi heti uutisen saatuaan. Sanni otti kiitollisena vastaan harvoja seteleitä, jotka Tomi jätti matkaansa.
Viisaasti tehty, ettet lakannut lapsesta, Irmeli mutisi. Viaton pienokainen tuo onnea vielä.
Helmikuussa supistukset alkoivat. Irmeli kiidätti Sannin synnyttämään. Keväällä syntyi terhakka poikaSampo. Sairaalan osastolla huhuiltiin, että pienelle tytölle, jonka äiti oli häipynyt hetki synnytyksen jälkeen, etsittiin hoitajaa.
Kuka suostuu syöttämään? On niin hentoinen, totesi hoitaja.
Sanni nosti vauvan syliin. Pieni, paperinvalkea nyytti.
Kutsutaanpa sinua Heljäksi, hän kuiskasi.
Kun kapteeni Markku Koskinen, tytön isä, ilmaantui paikalle, kaikki muuttui. Kun koitti kotiutumispäivä, odotti parkkipaikalla auto täynnä sinisiä ja vaaleanpunaisia ilmapalloja. Upseeri auttoi Sannin kyytiin, antoi kaksi lahjakassiasinisen ja vaaleanpunaisen.
Paikkakunta puhui kuukausia siitä juhlatilaisuudesta, jonka jälkeen Markku kosi Sannia, niin liikuttunut oli nuoren naisen hyvästä sydämestä. Sanni kantoi Sampoaan ja adoptoitua Heljää uuden elämän alkuun, pullo skumppaa kainalossa.
Kuka olisi uskonut, että tukahduttavan hikinen kesäpäivä ja lasillinen kylmää vettä muuttaisivat monen kohtalon? Sellainen on elämäkääntää sivuja, joita et tiennyt edes olevan.
