Eläkkeellä oleva nainen kertoi, että viimeksi näki poikansa yli kuusi vuotta sitten.
Kuinka kauan sitten poikanne on viimeksi puhunut teille? kysyin naapuriltani… ja sillä hetkellä sydämeni särkyi.
Kuusi vuotta oli kulunut siitä kun viimeksi näin hänet. Sen jälkeen kun hän muutti vaimonsa kanssa, hän soitti alkuun joskus, mutta sitten kaikki yhteys katkesi. Kerran vein hänelle syntymäpäiväkakun, menin käymään tässä vaiheessa hän laski katseensa ja alkoi itkeä.
Mitä sitten tapahtui?
Miniäni avasi oven ja sanoi, etten ollut tervetullut heidän kotiinsa. Poikani ei sanonut mitään, hän vain katsoi minua sellaisella tavalla, kuin olisin ollut syyllinen johonkin, ja käänsi katseensa pois. Se oli viimeinen kerta kun näin hänet.
Eikö hän ole ollut yhteydessä sen jälkeen? En voinut uskoa kuulemaani.
Soitin kerran, kun päätin myydä kolmen huoneen asuntoni ja ostaa pienemmän. Tottakai annoin hänelle vähän rahaa, muutama tuhat euroa. Hän tuli, allekirjoitti paperit, otti rahat ja sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään.
Oletteko kovin yksinäinen vai oletteko jo sopeutunut yksinäisyyteen? kysyin vanhalta rouvalta.
Olen ihan kunnossa! Kun olin nuori, jäin yksin poikani kanssa, koska mieheni jätti minut toisen naisen takia. Kasvatin poikani yksinäni. Hän sai kasvaa rakkaudessa ja huolenpidossa. Sitten hän ilmoitti haluavansa vuokrata oman asunnon. Aluksi olin iloinen, ajattelin että poikani on kasvanut aikuiseksi ja alkaa rakentaa omaa elämäänsä.
Mutta kyse oli jostain muusta, nimittäin hänen tyttöystävästään. Tyttö oli se, joka halusi oman asunnon, ettei kukaan olisi häiritsemässä heidän elämäänsä. Sitten hän tuli raskaaksi.
Kerrot kaiken tämän niin rauhallisesti. Etkö ole katkera siitä, että poikasi jätti sinut vanhuudessasi? Olin yllättynyt.
Olen tottunut siihen. Viihdyn uudessa talossa. Minulla on rahaa, riittävästi kaikkeen tarpeelliseen. Joka aamu herään, laitan veden kiehumaan ja menen partsille juomaan teetä. Siinä hetkessä on mukava katsella, kun Helsinki herää uuteen päivään. Nuorempana ainoa haaveeni oli nukkua riittävästi, koska tein kahta vuorotyötä. Kuulin silti aina sellaisesta vanhuudesta, että ympärillä olisi läheisiä. Mutta ehkä minulle oli tarkoitettu tämä tie.
Miksi ette ota lemmikkiä? Kaksi on hauskempaa.
Tiedätkö, rakas, kissatkin saattavat joskus jättää ihmisensä, enkä uskalla ottaa koiraa, koska en tiedä heräänkö enää seuraavana aamuna. En halua ottaa vastuulleni ketään, jota en ehkä pystykään hoitamaan. Olen jo kerran tehnyt suuren virheen, se riittää.
Nainen yritti pitää päänsä pystyssä, mutta sitten hän ei enää pystynyt ja kyyneleet virtasivat.
