Olen 54-vuotias ja olen käynyt kolmilla treffeillä naisten kanssa, jotka olivat 37-, 45- ja 58-vuotiaita. Näistä tapaamisista opin paljon itsestäni ja muista.
Hyvä ystäväni, Pekka, on myös 54. Hän on ollut kahdesti naimisissa ja hänellä on aikuisia lapsia. Avioeron jälkeen hän jäi asumaan Helsinkiin, hoitaa työnsä kunnialla ja pitää itsestään huolta, eikä pelota uuden ihmissuhteen aloittaminen. Hiljattain hän kertoi minulle kolmesta deitistään, jotka avasivat hänelle paljon.
Ensimmäiset treffit 45 vuotta: Missä autosi on?
Nainen oli huoliteltu, itsevarma ja juttu luisti helposti. Mutta siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, ettei Pekalla ollut autoa, tunnelma muuttui.
Kuinka liikut tuolla tavalla Helsingissä ilman autoa?
Entä kun sataa vettä, millä pääset kulkemaan?
No miten käyt kaupassa tai ostoskeskuksessa ilman autoa?
Kysymyksiä sateli uudestaan ja uudestaan. Pian kävi selväksi, etteivät häntä kiinnostaneet Pekan persoonallisuus vaan ennemminkin hänen statuksensa. Pekka vain hymyili itsekseen:
Jos metallista tulee tärkeämpi kuin sielusta, tämä ei ole minun polkuni.
Opetus: ulkoinen itsevarmuus ei tarkoita aina sisäistä kypsyyttä.
Toiset treffit 37 vuotta: Pidän vanhemmista miehistä
Nuorekas ja energinen nainen, kahden lapsen yksinhuoltaja ja asuntolaina päällä. Hän kertoi suoraan etsivänsä luotettavaa miestä. Pekka ymmärsi nopeasti, että kyse oli enemmän vakaudesta kuin tunteista. Silti keskustelut olivat mukavia ja helppoja.
Kanssaan oli mukavaa, en rakentanut pilvilinnoja. Joskus on hyvä vain nauttia siitä, että joku on kiinnostunut ilman sen kummempia suunnitelmia.
Opetus: nuoruus tuo vauhtia, mutta harvoin syvyyttä.
Kolmannet treffit 58 vuotta: Nyt olet minulle velkaa
Kohtaaminen alkoi täydellisesti: aktiivinen ja hyvinvoiva nainen, älykästä keskustelua, yhteisiä naurunaiheita, molemminpuolista kunnioitusta. Seuraavana päivänä hän kuitenkin soitti:
Tule mukaan mökille, nyt lähdetään kolan kanssa poistamaan lumen katolta!
Pekka oli hieman ymmällään.
Autan mielelläni, mutta jos joku antaa määräyksiä ensimmäisillä treffeillä, kiinnostus katoaa heti.
Opetus: itsenäisyys on hienoa, mutta liiallinen komentaminen tappaa kemian.
Pohdintani
Kaikki kolme naista olivat omalla tavallaan kiinnostavia, omine elämäntarinoineen. Mutta tärkein asia, minkä itse oivalsin:
En kaipaa enää myrskyä. Kaipaan ihmistä, jonka kanssa on rauhallista ja avointa jossa kukaan ei painosta eikä pelaa pelejä tunteilla.
Viidenkymmenen jälkeen romantiikka ei katoa, se vain muuttuu. Ehkä juuri silloin voi löytää oikean rakkauden: ilman harhakuvitelmia, mutta lämpöä unohtamatta.
