Kaikki muuttui yhdessä silmänräpäyksessä. Tänä päivänä vietettiin meidän pientä perhejuhlaa minä, mieheni ja Saana-tytär juhlistimme hänen isänsä syntymäpäivää. Vietimme mukavan iltapäivän pienellä, supersuomalaisella porukalla. Appiukko oli hyvällä päällä, heitti hersyviä juttuja nuoruudestaan ja nauratti meitä muistelemalla vanhoja koiruuksia Oulun ajoilta. Lounaan jälkeen päätimme Saanan kanssa taluttaa vanhuksen kotiinsa. Mieheni ei jaksa nykyään enää kävellä pitkiä matkoja, polvi on rempallaan, ja olihan hällä nenässä jo muutama Karhu liikaa. Olin ihan varma, että kun tultaisiin takaisin, ukko on jo horroksessa sohvalla. Eikä tarvinnut pettyä se kuorsasi puoliksi syödyn korvapuustin ja auki olevan läppärin äärellä. Saana suuntasi omaan huoneeseensa, ja minä hiivin keittämään kahvia, koska suomalainen ongelma ratkeaa yleensä kahvilla.
Juuri kun käännyin keittiöön päin, silmäni osuivat miehen koneen ruutuun. Se oli pysynyt kirjautuneena johonkin kotimaiseen someen taisi olla Suomi24 tai jotain vielä traagisempaa. Näytti siltä, että se oli yrittänyt poistaa jonkin viestin, mutta käpälät eivät enää taipuneet siihen. Menin lähemmäs, lähinnä uteliaisuuttani. Siellä se komeili, sydämiä ja kaikkea Rakastan sinua. Sanoi se viestissä, mutta ei minulle vaan vanhalle naispuoliselle tutulle. Polvet täristen kökötin takaisin sohvalle ja yritin hengitellä.
Isäni aikoinaan varoitteli tästä liitosta. Hän oli aina sitä mieltä, että Sirkka, kyllä se mies saattaa vielä särkeä sun sydämen. Kaksikymmentäkahdeksan vuotta meni hyvin tai ainakin uskottelin niin itselleni. Olemme kokeneet kaikenlaista; hoivasin miestä kun hän sairastui, tuuppasin eteenpäin kun työpaikalta käskettiin eläkkeelle. Työ oli hänen koko elämänsä, joten se isku teki kipeää mutta selvittiin siitäkin, vaikka kalsarit pyörivät päällä viikkokausia. Hän sai uuden duunin, ja on monesti toistanut, miten hurjan kiitollinen on, että pysyn rinnalla rakkaudessa ja arjessa. Ja, kas kummaa, valehteli silti. Keräsin itseni ja nousin ylös. En tiennyt mitä tehdä, joten marssin Saanan luo. Hän luki pokkaria, mutta kun näki naamani, heti kysyi mikä hätänä. Kyyneleet kihosivat poskille ennen kuin huomasinkaan. Kerroin kaiken, ja Saana syöksyi saman tien olohuoneeseen.
Saana poisti ne rakkaudelliset viestit, mutta otti ensin kuvat niistä itselleen suomalainen nainen harvoin unohtaa, että todisteet kuuluvat talteen. Koko viestiketjun lukeminen oli kammottavaa. Sain selville, että suhde oli kestänyt ehkä maksimissaan kuukauden. Veikkaan, että kaikki alkoi uuden duunin myötä. Oma pää täynnä sekasotkua.
Tässä vaiheessa Saana naputteli jo viestiä sille naiselle. Suunnilleen näin: Jos rakastat häntä, niin saat pitää kaupan päälle tulee kuorsausta ja likaisia sukkia. Sai siihenkin ikuistuksen, koska näitä hetkiä ei Suomessa säästellä. Nainen poistui somesta samantien. Sitten Saana lähetti isälleen ruutukaappaukset ja viestin: Ole nyt mies ja lähde. Sitten tuli halaamaan minua ihan järkähtämättömän tiukasti. Samalla Saanan vakuutukset raikuivat: Sä selviät tästä, äiti. Mä olen sulle aina täällä. Ei jäänyt muuta kuin odottaa, että mies herää töppösillään.
En tiennyt miten reagoi, kun herää skandaalin keskellä. Mutta eipä ehtinyt, kun puhelin soi tietenkin tuo toinen nainen soitti. Mieheni vastasi, eikä selvästikään tajunnut, että olemme jo kotona. Puhelu kesti hädin tuskin minuutin. Kuulin, kun hän nousi, pujahti makuuhuoneeseen ja alkoi pukea. Kun kulki meidän ohitse, jäin vain tuijottamaan villasukassani ikkunasta ulos. Saana vilkutti isälleen lempeästi. Siellä meni seuraavaksi näin hänet, kun kävi hakemassa muutaman tavaran.
Edelleenkään en meinaa ymmärtää, miten helposti perhe voi hajota Suomessa kun hetki sitten kaikki oli vielä hyvin, ja yhtäkkiä kaikki on sirpaleina. Miten tämän jälkeen voisi enää luottaa yhteenkään mieheen? 28 vuotta, koko elämä, kaikki pienet suloiset hetket. Ja silti tilillä enää enää vaan avioerohakemus ja puoli pussillista salmiakkia.
Press «Like» and get the best posts on Facebook ↓
