Hän nauroi hänen köyhyydelleen, kunnes sai tietää, kuka hän oikeasti oli!
Me suomalaisetkin joskus arvioimme ihmisiä vaatteiden, puhelinmerkin tai sen perusteella, mistä marketista he ruokansa ostavat. Mutta ulkokuori voi olla pelkkä naamio: varakkaat piilottelevat joskus todellista asemaansa nähdäkseen, miten ihmiset oikeasti käyttäytyvät. Tämä kertomus on karu muistutus siitä, miksi raha ei saisi olla tärkeämpää kuin rehellisyys ja ihmisten kunnioitus.
**Kohtaus 1: Kohtaaminen hotellin edessä**
Helsingissä, viiden tähden hotellin ovella, Ilona seisoi uuden muotitalon mekossaan ja pysäytti Tiitus Niemisen. Tiitus oli pukeutunut hyvin arkisesti: harmaa huppari, kuluneet farkut ja kädessä paperikassi läheisestä Alepasta.
Ilona mittaili Tiitusta ylhäältä alas ja virnisti:
**Ai sinäkin käyt vieläkin niissä halpiskaupoissa, Tiitus? Jotkut eivät taida ikinä muuttua.**
**Kohtaus 2: Ylpeyttä ja timantteja**
Tiitus katseli Ilonaa rauhallisesti, kasvoilla ei häivääkään loukkaantumista tai vihaa. Tämä suututti Ilonaa entisestään. Hän ojensi kätensä näyttävästi ja väläytti sormessaan suurta timanttisormusta.
**Uusi mieheni osti tämän minulle juuri,** Ilona kehui. **Hän pitää meistä huolen toisin kuin sinä ikinä. Sinä jäit aina pohjalle.**
**Kohtaus 3: Yllättävä käänne**
Silloin hotellin eteen pysäköi hiljaisesti tummanvihreä edustusauto. Autosta nousi kiireesti Jari, tummaan pukuun pukeutunut herrasmies. Ilona kuvitteli, että Jari olisi hänen miehensä tuttu ja astui vastaan käsi ojossa.
**Jari, arvaa ketä tapasin!** Ilona riemuitsi, valmiina jatkamaan Tiituksen nolostamista.
**Kohtaus 4: Totuuden hetki**
Mutta Jari ei edes vilkaissut Ilonaa. Hän ohitti tämän ja astui suoraan Tiituksen eteen, nyökäten kunnioittavasti.
**Herra Nieminen, anteeksi myöhästymiseni!** Jari sanoi. **Yksityiskoneenne on valmiina lähtöön. Lähdetäänkö?**
**Kohtaus 5: Tarinan loppu**
Ilonan kasvoilta katosi hymy salamannopeasti. Hän jäi seisomaan paikoilleen täysin sanattomana, kun Tiitus ojensi paperikassin Jarille.
**Ei se mitään, Jari. Mennään,** Tiitus vastasi rauhallisesti.
Hän ei kääntynyt katsomaan Ilonaa uudestaan. Ilona seisoi edelleen paikallaan, kuin jäätyneenä, kun edustusauto vei pois sen, jota hän oli juuri sanonut epäonnistujaksi.
**Mitä seuraavaksi tapahtui?**
Ilona toipui tilanteesta hitaasti. Myöhemmin hän sai kuulla, että herra Nieminen oli investointiyhtiön omistaja, jossa hänen menestyksekäs miehensä työskenteli. Viikkoa myöhemmin hänen puolisonsa kutsuttiin toimistolle ja pyydettiin ystävällisesti jättämään tehtävänsä, syynä perheen epäeettinen käytös.
**Tarina opettaa:** Älä koskaan naureskele niille, jotka vaikuttavat sinua vaatimattomammilta. Saattaa olla, ettei heillä ole tarvetta todistaa arvoaan ulkoisilla merkeillä he tietävät sen itse.
