Tiedätkö, kaikki mun kaverit tuntuvat löytäneen ihania, fiksuja vaimoja, mutta mulle kävi jotenkin köpelösti.
Mun vaimo hehkutti ihan jokaiselle, että heti häiden jälkeen meille hankitaan asunto kun vieraat kuitenkin antoivat lahjarahaa ja meidän perheet auttavat. Todellisuudessa hänen vanhempansa sanoivat suoraan, että kun kerran hän halusi mennä naimisiin jonkun arvottoman kiinteistönvälittäjän kanssa jo parikymppisenä, eikä mitään koulutusta ollut, niin jotain pitää keksiä asunnon kanssa. He vähän nauroivat meille päin naamaa, ja lopulta jouduin viemään vaimon takaisin mun vanhempien luokse asumaan.
Mun veli asuu siellä jo valmiiksi raskaana olevan tyttöystävänsä kanssa, ja tilaa ei todellakaan ole liikaa. Mun vanhemmat yrittivät vihjata, että olisi aika muuttaa edes vuokralle, mutta päätin mieluummin säästää ja hakea myöhemmin asuntolainaa. Kerroin tästä suunnitelmasta vaimollekin ja hän sanoi olevansa innoissaan, että päästään omaan kotiin mahdollisimman pian. Ja mitä hän tekeekään? Sijoitti meidän säästöt osakkeisiin.
Miksi? Että rahastamme nopeasti ja päästään nopeammin muuttamaan.
Äiti oli aika järkyttynyt, kun kuuli tästä ja minunkin sydän oli kyllä kurkussa. Osakkeiden arvohan on laskussa, eikä niitä saa heti myytyä ilman tappiota. Nyt ollaan siis jumissa: joko myydään tappiolla, tai jäpitetään ja toivotaan, josko joskus vielä nousisivat. Kaikilla kavereilla on jo perheet ja asunnot, mutta meillä on vaan kasa arvottomia osakkeita!
Mun vaimo, itse Aino, vaan istuu nyt ja itkee, katuen että antoi jonkun hämäräporukan huijata itseään maksamaan sijoitusopastuksesta. Ja mä mietin koko ajan, pitäiskö vaan oikeasti erota. Kai mun rakkaus ei riitä, kun en saa rauhaa kihisevästä ahdistuksesta kaikki ne eurot, joita oon vuosia säästänyt, tuntuu nyt vaan valuneen hiekkaan.
Tuntuu siltä, että tämä meidän liitto meni pieleen jo heti alusta, ja koko tämä sotku on taas yksi osoitus siitä, että mun onni on ikuisesti kallellaan väärään suuntaan taisinpa sitten oikeasti mennä ja naida vääränlaisen tytön.
