Tyttäreni, yhden kollegani, Sinikka Lehtosen, tytär on menossa naimisiin. He haluaisivat tilata sinulta hääpuvun. Otatko vastaan työn?
En äiti, mulla on ihan liikaa hommia just nyt, en ehdi yhtään ylimääräistä. Sanokoon Sinikka, että etsii toisen ompelijan.
He haluaisivat ehdottomasti sinut, kun teet niin tarkkaa jälkeä ja kaikki kehuvat sinua.
En vaan nyt pysty mitenkään…
No, harmi kyllä… Kyllähän ne varmaan pettyvät
Helvi ompeli kotona eikä asiakkailta ollut pulaa; moni sai valitettavasti kieltävän vastauksen, kun kiirettä piti. Hän oli ihan pienestä asti tiennyt alkavansa ommella ammatikseen jo nappulana vaatettaessaan nukkejaan hän ymmärsi oman kutsumuksensa. Heti koulun jälkeen Helvi tiesi, mikä kouluvalinta oli oikea.
Hän ompeli äärimmäisen huolellisesti vaatteet istuivat kuin valetut, ja kaikki asiakkaat olivat haltioissaan. Työstä Helvi nautti ja siitä sai hyvän toimeentulon. Vaikka kaupoissa oli runsaasti vaatteita, moni halusi silti itselleen räätälöidyn asun.
Viikkoa myöhemmin Helvin äiti tuli itkien hänen luokseen.
Voi rakas Tiedätkö, mikä suru Sinikka Lehtosen tytär Kaisa, jonka piti tilata sinulta hääpuku, menehtyi auto-onnettomuudessa poikaystävänsä kanssa. He olivat matkalla sukulaisiin Joensuuhun, mutta poikaystävä nukahti rattiin yöllä. Auto suistui tieltä ja törmäsi puuhun. He olivat niin nuoria, onnellisia, valmistelivat häitään Ja sitten näin julma kohtalo. Häiden sijaan nyt hautajaiset Se on kauheaa…
Helvi oli todella järkyttynyt. Miten väärin ja epäreilua elämä joskus osaakaan olla.
Vanhempien pitää nyt ostaa hääpuku, sillä Kaisaa haudataan siinä Eivät ehtineet edes tilausta tehdä Voi hyvänen aika, oman lapsen hautaaminen
Helvi ompeli pitkälle yöhön ja mietti tätä järkyttävää tragediaa. Jumala ei ollut suonut hänelle omia lapsia lääkärit olivat todenneet hänet vuosia sitten lapsettomaksi. Aluksi Helvi oli surullinen, mutta ajan kanssa siitä oli tullut osa elämää.
43 vuotta oli juuri tullut täyteen; ei se enää ollut sellaista ikää, jossa lapsia hankitaan. Miten hirveää tuollainen suru olikaan, oman lapsen hautaaminen Helvi tunsi suurta myötätuntoa Kaisan vanhemmille.
Yhtäkkiä tuuli kiskaisi ikkunan auki. Helvi meni ihmeissään sulkemaan sen kuinka se noin vaan avautui itsekseen
Kun Helvi palasi työpöydän ääreen, hän näki vierellään nuoren naisen. Tämä oli kuin ilmaa melkein läpinäkyvä, huone näkyi hänen hahmonsa läpi.
Nyt on kyllä käynyt niin, että työuupumus tuottaa hallusinaatioita, on pakko mennä nukkumaan
Tee minulle puku, pyydän… En saanut mennä naimisiin maan päällä, mutta toivon, että viimeisen kerran lähden sinne minne menen, juuri sellaisessa puvussa kuin haluan. Tämä on minun viimeinen pukuni Me olemme yhdessä Arton kanssa nyt. Näin meille oli määrätty
Anteeksi, kuka te oikein olette, onko tämä jotain todella huonoa pilaa?
Olen Kaisa Vain sinä pystyt ompelemaan juuri sellaisen kuin haluan
Minulle annettiin mahdollisuus nähdä tulevaani ja tiedätkö, siellä on valoisaa, en minä pelkää Etenkin kun rakas on kanssani Mutta vielä kerran, haluaisin olla kaunis.
Helvi oli allapäin. Oliko tämä tosiaan totta? Näitä juttuja näki vain elokuvissa. Hölynpölyä.
On mentävä nukkumaan. Ehkä hän vaan oli pyöritellyt tätä asiaa liikaa ja nyt jo näki mielikuvitusmorsianta…
Helvi meni makkariin ja nukahti heti sikeään uneen. Aamulla hän palasi normaalin rytmiinsä. Kaikki yön tapahtumat hän pisti väsymyksen ja vilkkaan mielikuvituksen piikkiin.
Illalla Helvi päätti mennä aikaisin nukkumaan. Työpöytää siivotessaan hän näki taas tytön, häilyvänä sumuna.
Tiedätkö, alan hyväksyä tämän olomuotoni Mutta kauhea katsoa äitiä, miten hän suree Olen yrittänyt lähettää hänelle viestejä, mutta hän ei kykene vastaanottamaan niitä, liian kipeää tekee. Mutta sinä voit Kaikilla ihmisillä ei tällaista kykyä ole.
Kaisa, mitä sitten tapahtuu, kun sinut on haudattu? Lähdetkö taivaaseen, vai miten se menee?
Minulla on opas, joka pysyy täällä kanssani, kodissani, vielä jonkin aikaa. Sitten hän vie minut eteenpäin En voi kertoa enempää, ei ole lupa. Paljon on avautunut. Mutta oikeasti, kuolema ei ole pelottavaa se on vain siirtymä muualle, toisenlaiseen maailmaan. Sitten, kun aika on, tulen takaisin uuteen kehoon enkä välttämättä tyttönä. Mutta nyt haluan, että matkani täällä päättyy kauniina morsiamena. Auta minua
Helvi kohautti olkapäitään ymmällä. Miten ihmeessä voi ommella vaatteen vainajan toiveesta
Enhän minä edes tiedä, millaisen puvun sinä haluat, mikä kokosi on Ja miten ihmeessä selitän tämän sun vanhemmille?
Sinä ompeleskele vaan, älä murehdi. Kaikki järjestyy. Tässä, katso.
Tyttö pyörähti huoneessa, kauniissa pitsisessä valkoisessa hääpuvussa, ja pysähtyi. Helvi tarkkaili tarkasti mallia ja yksityiskohtia. Puku oli todella upea, täynnä pitsiä.
Helvi kävi piirtämään luonnosta, malleja ja yksityiskohtia tuijottaen. Sitten tyttö katosi kuin sumu.
Aamulla Helvi huomasi pöydällä piirroksensa niin, tämä olikin totta, ei ollut unta.
Hän meni ostamaan kauneinta mahdollista pitsiä ja parasta kangasta. Puvun koon hän arvioi silmämääräisesti, Kaisa oli hoikka tyttö. Samantien kotona Helvi istuutui ompelupöydän ääreen ja ompeli iltaan asti kuin transsissa.
Mies ravisteli Helviä illalla hereille.
Helvi, onko sulla kaikki hyvin? Olet ollut ihan oudon oloinen pari päivää. Mikä hätänä?
Kerron joskus, et kuitenkaan uskoisi. Parempi kun en kerro nyt Älä loukkaannu.
Kaksi päivää myöhemmin puku oli valmis. Helvi ihmetteli, miten ompelu oli sujunut niin helposti ja nopeasti. Ihan kuin joku olisi auttanut. Pukiessaan puvun mallinuken päälle Helvi jäi ihailemaan työnsä tulosta. Harmitti, ettei Kaisa ehtinyt olla elämänsä päivänsä morsiamena
Illalla äiti tuli kertomaan uutisia.
Arvaa, Ninan hautajaisten järjestelyt eivät etene millään ensin ei saada ruumista, koko ajan paperiongelmia Eikä sopivaa pukua löydy, eivät edes suostu myymään mitään valkoista pukua, ihan ihmeellistä! Oulikin on ihan rikki.
Äiti, mä tein puvun Kaisalle. Sillä hänet haudataan.
Tyttö, miten se on mahdollista? Ethän edes aikonut ommella, eikä sulla ollut mitään mittoja!
Äiti, usko pois näin piti mennä. Anna heidän vaan hakea, se on tärkeää.
Seuraavana päivänä Kaisan sukulaiset hakivat puvun. Helvi ei ottanut maksua.
Kaisan ja Arton hautajaiset pidettiin samalla kertaa. Puku istui Kaisalle täydellisesti. Ihmeen kaupalla hautaustoimiston väki sai puvun puettua hänen ylleen, sillä ruumis oli muuttunut tilapäisesti pehmeäksi ja notkeaksi.
Tyttöni, hänellä oli kaunis hymy kasvoillaan siellä arkussa Lepää rauhassa, Kaisa ja Arto.
Muutamaa päivää myöhemmin Helvi näki unen Kaisasta. Kaisa pyöri tanssissa yhdessä Arton kanssa; hän hymyili onnellisena. He tanssivat kauniissa puutarhassa, täynnä ihmeellisiä kukkia ja puita. Linnut lauloi ja jossakin solisi puro.
Lopetettuaan tanssin Kaisa katsoi Helviä.
Se on upea, kiitos! Olen onnellinen! Ja kuule, kohta sinun elämääsi tulee Aila. Minä autoin hänet luokseesi
Helvi heräsi äkkiä. Kaisa oli onnellinen, puku oli mieleinen siis ei mikään turhaa. Mutta kuka se Aila oli, siitä hänellä ei ollut harmaintakaan aavistusta
Helvi uppoutui taas työhönsä. Joskus hän kävi ystävänsä, Veeran, luona teellä. Oli hyvä välillä unohtaa kaikki kaavojen miettiminen ja puhua nuoruudenhölmöyksistä.
Voi Veera, mun on viime aikoina ollut jotenkin huono olo pitänee tarkastuttaa vatsa, olen kyllä tehnyt töitä liikaa Ja gynekologillakin en ole käynyt aikoihin, varmaan vaihdevuodet, kun ei ole ollut kiertoakaan enää. Menen huomenna, vaikka yksityiselle, ettei tarvi odotella jonossa.
Hyvä idea, Helvi! Olet kyllä unohtanut itsesi kokonaan tämän ompelun kanssa!
***
Helvi, sinä olet raskaana. Se on kyllä harvinaista tässä iässä, monella ei enää onnistu
Älä nyt vitsaile, lääkärit sanoivat jo vuosia sitten että olen lapseton, tarkistakaa uudestaan.
Ei epäilystäkään, katso nyt ruudusta tässä näkyy kädet, jalat, sydänkin lyö ihan normaalisti. Kaikki kohdallaan ja muuten, tämä on tyttö. Onnea!
Helvi tuli lääkäriltä itku silmissä, mutta nyt ne olivat onnen kyyneleitä. Ihme oli tapahtunut vuosien odotuksen jälkeen. Tyttö Niinpä niin, siitä Kaisakin puhui, Aila tulee minulle, minun pikku tyttöni!
Helvi osti kukkakimpun ja käveli kohti hautausmaata etsimään Kaisan hautaa. Hän löysi sen heti, vaikkei tiennyt paikkaa. Jalat vain ohjasivat oikeaan suuntaan.
Kiitos, Kaisa. Sait aikaan suurimman lahjan, oman lapseni Toivottavasti teilläkin on onni siellä yhdessä Arton kanssa.
Jätettyään kimpun haudalle Helvi käveli kotiin hymyssä suin, käsi vatsan päällä. Ilman Kaisan pyyntöä puvusta ei ehkä olisi tullut lastakaan Tee hyvää ja hyvä palaa kyllä takaisin.
