Perheeseemme kuului vanhempani, pikkuveljeni Aapo ja minä. Kun Aapo lähti Helsinkiin, päätin jäädä asumaan Äidin ja Isän luokse kotikylään jossain Päijänteen rannoilla. Myöhemmin menin naimisiin, pitäen kiinni juuristani, ja Aapokin avioitui, saaden kaksi tytärtä maailmaan, kuin kirpeäkarpaloita suotaipaleelta. Välimatkat venyivät, mutta Aapo vieraili silloin tällöin vanhempien luona: joskus pöytä notkui karjalanpiirakoita, joskus kahvi oli unohtunut porisemaan liian pitkäksi aikaa. Kun vanhimman tyttärensä, Senja, kasvoi, hän alkoi matkustaa meille yksin. Odotin hänen käyntejään aina kuin koivu odottaa lehtiään keväällä ja valmistin parhaani hänen viihtyäkseen.
Eräällä yöllisellä vierailullaan, kun hämärä laskeutui hiljalleen mökin ikkunoihin kuin sammalen pehmeä syli, kävimme pitkän keskustelun. Kerroin huolestani, kuinka elämän rahallinen taakka painoi vanhempieni harteilla, kuin märkä huopa juhannussaunassa. Halusin puhua Senjan kanssa, koska hän oli siskonpoikani tytär, oman vereni jatke. Keskustelu kieri aina aamun sarastukseen saakka, ja kun aurinko pilkisti mökin nurkalle, hän ojensi minulle setelinippua eikä suomalaista suklaata. Hän sanoi tiukasti, että halusi auttaa. Kieltäydyin ensin, mutta Senja pysyi topakkana, ja lopulta otin markat vastaan kiitollisin mielin, vaikka sydämessä kolisi kumma tunne.
Kun Senja lähti, Aapo soitti järvisumun läpi ja ärähti, että mikä minua vaivasi, kun olin ottanut rahaa hänen tyttäreltään. Koetin selittää, etten ollut pyytänyt mitään, että se oli Senjan oma tahto, mutta lauseeni katosivat kuin usva kevätjärvelle. Aapo syytti, että olin hyödyntänyt Senjan hyväntahtoisuutta, ja sanoi pettyneensä, kun en ollut pyytänyt rahaa häneltä itseltään.
Tunsin itseni väärinymmärretyksi, kuin vene, joka kääntyy ympäri eikä löydä rantaa. Halusin hyvittää kaiken, joten siirsin kaksinkertaisen summan Aapon tilille MobilePaylla, kuin lämmin kaakao pakkasaamuna. Siitä huolimatta, se jäi viimeiseksi kerraksi, kun puhuimme. Yritin asettua hänen asemaansa, pohdin pitkään: olisinko tehnyt toisin, jos osat olisivat vaihtuneet mutta Aapo jäi kuin toiselle puolen järveä, sumun taakse. Tuosta tapahtumasta jäi jäljelle vain outo, sekava olo ja erikoinen kaipaus veljeäni kohtaan.
