Äiti meni naimisiin yksitoista vuotta sitten. Hänen miehellään, Pertillä, oli entisestä avioliitostaan tytär, Sini, joka oli tuolloin 14-vuotias. Pertti jätti oman asunto-osakkeensa entiselle perheelleen, luopui oikeuksistaan siihen kokonaan, ja muutti meidän kanssamme, minun ja äitini, isältäni perimääni kerrostaloasuntoon Helsingin Kontulassa. Pertti ei ollut missään yhteydessä Siniin tyttö ei itsekään halunnut tavata isäänsä. Hän maksoi elatusavut ja siihen jäi hänen osuutensa Sinin elämässä.
En voi väittää, että minulla ja Pertillä olisi koskaan ollut erityisen lämpimät välit, enkä kiintynyt häneen kuin omaan isääni. Hän ei koskaan huutanut, ei lyönyt, ei yrittänyt kurittaa. Ja toisaalta, olin jo 16-vuotias, liian vanha kasvatettavaksi uudelta puolisolta. Asuin heidän kanssaan kolme vuotta, kunnes menin itse naimisiin ja sain lapsen. Olin pakotettu muuttamaan pois; minua ei päästetty tuomaan miestäni asuntoon äiti ja Pertti eivät suostuneet asumaan saman katon alla “vieraan” kanssa.
Suhde puolisoni ja äitini välillä ei oikein toiminut alusta asti. Perttiä ei kiinnostanut, kuka kumppanini oli, eikä hän puuttunut asiaan. Äitini auttoi kyllä lapsenlapsensa hoidossa, eikä kieltäytynyt. Siis auttoi ennen. Äskettäin soitin hänelle ja pyysin hakemaan poikani päiväkodista. Äiti vastasi, ettei voi, koska hoitaa Pertin lapsenlasta.
Minulle tuli heti mieleen, että jossainhan Pertillä saattaa olla tytär. Niinpä hän oli saanut lapsen ja nyt tänne ilmestyi lapsenlapsi. Nielin torjunnan. Se ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi. Aloin epäillä, ja menin käymään heidän luonaan etukäteen ilmoittamatta.
Asunto oli tyhjä. Yhdessä huoneessa oli pinnasänky ja vauvan vaatteita levällään joka puolella. Omani entisen sängyn päiväpeite oli rutussa. Soitin äidille kysyäkseni, mitä hemmettiä täällä tapahtuu.
Sini asuu täällä nyt. Pertti antoi luvan minun hyväksynnälläni. Hänellä on vaikea vaihe elämässä, on yksin ja tarvitsee apua, äiti mutisi nopeasti ja hyökkäsi oitis: Etkö osaa ilmoittaa, jos tulet kylään?
Niin siis: minä menen kylään. Omaan asuntooni. Kylään. Ei vain, että äidin mies istuu omistamassani asunnossa sillä välin kun minä maksan mieheni kanssa vuokraa ja nykyään lainaa, mutta nyt Pertti toi oman tyttärensä ja lapsenlapsensa asumaan jonkun toisen omaisuuteen? Onko oikeudenmukaista, että painan töitä pankin hyväksi, kun taas Pertti ja Sini elävät rauhassa muiden nurkissa, ilman huolia?
Olin raivoissani. Ja äiti lisäsi vielä bensaa liekkeihin: kun he saapuivat, komensi hän Sinin omaan huoneeseensa, laittoi oven kiinni ja veti minut keskustelemaan “sietämättömästä käytöksestäni”. Olin järkyttynyt ja loukkaantunut.
Niin kauan kun Sini asuu täällä. Asia on sillä selvä.
Kysyin Pertin entisestä asunnosta, jonka hän oli antanut silloiselle perheelleen.
Se ei kuulu sinulle, äiti tiuskaisi.
Minua suututti: ei kai nytkään olisi minun asiani, vaikka minun huoneessani asuisi joku nuori nainen ja vauva!
Riitelimme rajusti. Sanoin suoraan, että Sinin pitäisi muuttaa pois tai ottaisin mieheni ja muuttaisimme omaan puoliskoomme. Äiti sanoi, että hän myy vaikka oman osuutensa Pertille ja kehoitti minua pysymään rauhallisena, ettei tämä tilanne kääntyisi minua vastaan. Soitin Pertille matkalla kotiin. Hän ilmoitti tavanomaiseen tyyliinsä, ettei ole minun asiani kuka asuu missä, ja että hän päättää itse kuka hänen kanssaan talossa asuu.
Mieheni kehotti antamaan asian olla: meillä on asunto, lapsi menee pian kouluun, kaikki järjestyy. Mutta minua söi: äiti otti vieraan asuntoon minulta mitään kysymättä, ja minä maksan asuntolainaa. Äiti sentään soitti ja pyysi nähdä lapsenlastaan. En suostunut, ja ehdotin että viettäisi sen ajan Pertin lapsenlapsen kanssa. Äiti haukkui minut ja sanoi odottavansa anteeksipyyntöä.
Siis, minunko pitää pyytää anteeksi? Minkä vuoksi? Siksi, että hän on yhteisen omaisuutemme ainoa käytännön haltija? Siksi, että isäpuolen tytär asuu minun huoneessani? Rupesin pohtimaan asunnon jakamista. Kunnes Siniltä tuli puhelu. Hän ilmoitti, että muuttaa heti kun läsnäolonsa alkaa ahdistaa, eikä halua olla riidan syy.
Minusta hän valehtelee. Hän ei ole niin herttainen miltä vaikuttaa. Mistä muuten tuli äidin ajatus antaa oma osuutensa Pertille? Tätäkö Sini juuri odottaa! En tiedä miten toimia. Tämä tilanne ei ole minulle millään lailla oikea. Olen varma, että Pertti ja Sini ovat suunnitelleet tämän ja yrittävät saada minut ja äitini ulos asunnosta.
Miten voisin varmistaa äidin turvallisuuden ja omaisuuteni? Tulisiko tehdä ositus, ottaa asuntolaina uudestaan, jakaa rahat ja ostaa äidille yksiö? Vai pitäisikö vain häikäilemättömästi muuttaa minun puoliskolleni ajaakseni Sinin pois ja muistuttaakseni Perttiä hänen asemastaan?
