Tyttäreni, miten voit? Entä poika? Oletko jo keksinyt nimen hänelle?
Ei hänellä ole nimeä. Antakoon uudet vanhemmat nimen sitten, miten haluavat. Jätän hänet, äiti Jätän Ei meitä kukaan tarvitse, ollaan ihan yksin koko maailmassa.
Helmi, tuodaanko lapsi sinulle syömään?
Ei, sanoin jo. Kirjoitan luopumisesta.
Hoitaja pudisti päätään ja poistui. Helmi kääntyi seinään päin ja alkoi itkeä. Muut äidit huoneessa vaihtoivat merkitseviä katseita ja jatkoivat omien vauvojensa ruokkimista.
Helmi saapui sairaalaan yöllä, kaikki tapahtui nopeasti. Poika painoi kolme kiloa viisisataa grammaa, terve ja kaunis. Uusi äiti katsoi häntä ja alkoi itkeä, mutta ei ilosta.
Kaikki on hyvin, miksi itket? Sinulla on komea ja vahva poika. Halusit ehkä tytön? No, tule sitten toiste ja saat tyttären.
Jätän tämän En ota häntä mukaani.
Miksi? Onko sinulla syy? Mieti vielä rauhassa, hän on sinun lapsesi. Eikö käy sääliksi?
Riikka, Helmin huonekaveri, istui käytävässä miehensä kanssa. Hän kertoi, kuinka heidän tyttärensä liikuttaa nenäänsä hassusti, ja he nauroivat iloisina. Sairaalan ovelle tuli nainen kassin kanssa, pyysi hakemaan Helmin.
Riikka kävi huoneessa ja toi Helmin.
Tyttäreni, miten voit? Entä poika? Onko nimi jo keksitty?
Ei ole nimeä. Antakoon uudet vanhemmat, miten haluavat. Jätän hänet, äiti Meitä ei kukaan kaipaa, täysin yksin maailmassa.
Helmi peitti kasvot käsillään ja itki. Riikasta tuntui kiusalliselta olla paikalla, hän hyvästeli miehensä nopeasti ja poistui.
Et ole yksin, lapseni, minähän olen sinulla. Ja tuo Matti on kelvoton mies. Hänen rakastajattarensa puhui päälle, että ei olisi hänen lapsensa, ja sinä muka kävit vieraissa. Siitähän se suuttui. Mutta antaa olla vielä hän palaa. Toin sinulle vähän herkkuja, syö, että maitoa riittää. Ja anna pojalle nimeksi Ilkka.
Helmi palasi huoneeseen ja työnsi kassin yöpöydän laatikkoon. Käytävältä kuului vauvojen ääniä. Helmi meni katsomaan.
Onko se minun?
On, sinun poikasi.
Voisinko ruokkia häntä?
Hoitaja nosti vauvan Helmille. Poika itki kovasti, kasvot olivat punaiset.
Voi, älä itke noin Äiti ruokkii sinut nyt.
Helmi yritti kömpelösti asettaa vauvan rinnalle. Riikka auttoi. Vauva rauhoittui, maidon juonti alkoi. Helmin kasvoilla kävi hymy kuinka hauska ja pieni tämä touhukas poika onkaan.
Siitä lähtien Ilkka tuotiin aina syömään Helmille. Helmi tykkäsi katsella hänen pientä nenäänsä ja kurtistuneita kulmiaan.
Oliko se äitisi, joka kävi? Mukavan oloinen nainen.
Ei, se oli anoppi. Minun äiti kuoli kun olin pieni, isä kulki maailmalla, tätini kasvatti minut. Sitten menin naimisiin ja muutin miehen taloon. Hyvin meni, kunnes mies hankki rakastajattaren.
Hän lähti toisen matkaan eikä välitä minusta. Olin ihan poissa tolaltani, ja sitten synnytys alkoikin.
Minne aiot nyt mennä lapsen kanssa?
Anoppi ehdotti, että asuisimme yhdessä, hänellä ei ole miestä eikä muita läheisiä. On aina ollut hyvä minulle.
No mene hänen luokseen lasten kanssa, saat apua ja seuraa. Ehkä mies vielä palaa järkiinsä.
Helmi teki niin. Anoppi, Marketta, auttoi kaikessa ja rakasti Ilkkaa yli kaiken.
Kun Ilkka täytti kuukauden, isä ilmestyi oven taakse. Helmi oli ruokakaupassa.
Äiti, minä lähden Minnan kanssa töihin Ruotsiin. Sain hyvän tarjouksen. Kävin vain hyvästelemässä ja pyytämässä vähän rahaa, jos on antaa.
Minulta ei irtoa. Jätit raskaana olevan vaimosi kelvoton käytös! Olit saada Helmin jättämään lapsen synnytyssairaalaan. Isäsi eläisi, saisit selkään. Rahat säästän lapsenlapselle, hän tarvitsee enemmän, sinä tienaat itse.
Samassa Ilkka alkoi itkeä. Marketta riensi sängyn luo.
Etkö edes poikasi kasvoja katso? Oma kuvasi.
Ei se ole minun poikani Helmihan kävi muissa, miksi minun pitäisi välittää.
Voi, Matti, sinä typerys. Mene ja elä, jos kerran osaat.
Marketta jäi eläkkeelle, Helmi pääsi töihin hänen tilalleen ja Ilkka meni päiväkotiin. Elämä kolmisin sujui hyvin ja iloisesti.
Marketta, eikö miniäsi aio minnekään? Onpa erikoista, että anoppi ja miniä elävät yhdessä ja pojan laitoit pihalle.
Helmi ja lapsenlapsi ovat minulle tärkeämpiä kuin poika. Heidän vuokseen elän, Leena. Sinun kannattaisi miettiä sanomisia.
Naapuri Leena pudisti päätään ja jatkoi matkaa, oli tottunut pitämään oman pojan ykkösenä. Mutta ehkä elämä ei ole kaikille sama.
Marketta huomasi Helmistä, että tämä laittaudutti entistä enemmän ja iltaisin kävi jossain.
No, Helmi, mikä hänen nimensä on?
Kenen, äiti?
No, sen, jonka luona käyt Kerro nyt minulle.
Ei meillä ole mitään, käydään vain kävelemässä Hän tuli kylään sukulaisten luokse ja tutustuttiin sattumalta.
Tietääkö hän Ilkasta?
Tietysti tietää kaiken.
Sitten kutsu hänet meille; ei tarvitse piilotella. Jos on hyvä ihminen, se riittää.
Iisakki, se oli miehen nimi, toi tullessaan korillisen mustikoita ja tädin leipoman pullan. Ilkalle hän antoi leluauton ja jalkapallon.
Ilta kului rattoisasti. Iisakki kertoi hauskoja juttuja, Helmi nauroi ja Marketta myös kyyneleihin asti. Kun vieras lähti, Helmi kysyi:
Mitä pidit, äiti? Hyvä mies, vai mitä?
Tosi hyvä, tyttäreni Fiksu, kohtelias ja ennen kaikkea: hän rakastaa sinua ja pitää Ilkkaa poikanaan. Älä menetä onneasi!
Kuun päästä Iisakki pyysi Helmiltä ja Marketalta kättä.
Nyt voitte olla huoletta. Muutamme Turkuun, minulla on siellä iso talo. Rakastamme toisiamme, Ilkka on minulle kuin oma poika. Antakaa meille siunaus.
Marketta saattoi heidät junalle: Helmi, Iisakki ja Ilkka lähtivät. Lupasivat kirjoittaa ja tulla käymään. Yksin oli kummallista jäädä taloon.
Vuoden kuluttua oven taakse ilmestyi Matti, sylissä nukkavieru poika.
Kaikkea sitä. Kenen näköinen sinä olet, Matti? Missä on Minna, ettei edes puhtaita vaatteita sinulle laita?
Ei Minnaa enää ole Jätti minut ja lähti miehen matkaan, jolla on rahaa. Me hupeloitiin kaikki pois, täysin tyhjät askit. Muistin viimein, että minulla on äiti ja talo.
Olitpa fiksu, unohdit vuosiksi että elän. Hyvä että muistit nyt. Minna sanoi, että valehteli sinulle Ilkasta vain, että saisit lähteä kotoa; sinä uskoit. Mutta tiedoksi vain: sinulta meni kaikki ohi. Helmi meni naimisiin hyvän miehen kanssa, on onnellinen, Ilkka on otettu hänen nimeensä. Sinulla ei ole poikaa. Minä pakkaan ja muutan heidän luokseen. Helmi sai tytön, haluan auttaa ja nähdä lapsenlapseni. Hoida sinä taloa.
Marketta matkusti junalla ja mietti elämää. Kuinka toisinaan kaikki kääntyy odottamattoman onnekkaasti. On ihmisen onni, kun itse saa olla tarpeellinen, auttaa ja pitää huolta kuten Marketta kerran tuki Helmistä. Ja jos ei olisi auttanut silloin, ei kenenkään heidän elämänsä olisi tullut näin hyväksi.
Koskaan ei pidä hylätä apua tarvitsevaa. Yhdessä elämä kantaa.
