Vanhemmat kantavat aina huolta lapsistaan. Joskus lapset tuottavat aikuisena vanhemmilleen pettymyksiäkin. Tämän päivän tarinassa tutustumme äidin elämään aikuisten tyttärien keskellä.
Äidin tarina
Leena oli kasvattanut kolme lasta. Kaikki olivat jo aikuisia ja elivät omillaan. Vanhin poika työskenteli IT-alalla Tukholmassa ja perusti sinne oman perheen. Hän lähetteli äidilleen joulukortteja ja valokuvia muutaman kerran vuodessa. Leena säilytti ne rakkaudella ja palasi välillä muistoihin niiden kautta.
Kaipaan sinua, poika. Etkö voisi tulla kylään? Olisi ihana nähdä myös miniä ja lapsenlapset, Leena kirjoitti hänelle.
Keskimmäinen tytär, Sirpa, oli naimisissa puolustusvoimissa työskentelevän miehen kanssa. He joutuivat usein muuttamaan eri puolille Suomea. Pariskunnalla oli tytär, ja joskus he ehtivät piipahtaa vierailulla. Leenan mies piti kovasti vävypojastaan Sirpa oli löytänyt itselleen kunnon puolison.
Nuorin tytär, Sini, ei ollut onnistunut perhe-elämässä. Sini oli ollut naimisissa, saanut pojan, mutta aviomies jätti hänet. Äiti oli neuvonut Siniä muuttamaan Helsinkiin parempien töiden toivossa, ja niin tytär teki. Hän sai työpaikan ompelijana vaatetehtaassa ja otti poikansa mukaansa pääkaupunkiin.
Leena päätti lähteä katsomaan kuopustaan.
Pärjäätkö viikon ilman minua? Leena kysyi mieheltään. Haluaisin käydä Sinillä kylässä ja nähdä miten he pärjäävät.
Matti saattoi vaimonsa linja-autolle asti. Vaikka Leenan oli vaikea kantaa painavia laukkuja, hän halusi ilahduttaa tytärtään. Pitkä bussimatka meni kakkosluokan penkillä maisemia katsellen. Leenaa jännitti tavata tytär monen vuoden jälkeen.
Mikset soittanut, että tulet? Sini hämmentyi äitinsä yllätysvierailusta. Olen juuri töissä, enkä ehtinyt tulla asemalle kuin vasta illalla.
Anteeksi, ajattelin ilahduttaa sinua yllätyksellä! Leena sanoi. Pystytkö silti noutamaan minut? Juu, kyllä se järjestyy. Pitkään Leena odotti, mutta lopulta hän päätti ottaa raitiovaunun ja mennä itse.
Oven avasi pojanpoika, pitkä nuorukainen, joka muistutti nuoruuden Mattia.
Hei poika! Leena hymyili. Älä nyt hempeile, poika mutisi, ja irrottautui halaajasta. Mikset tullut aiemmin? Oli siivottava ja laitettava ruokaa. Lähdin töistä ajoissa, jotta ehdin keittää hernekeittoa ja paistaa lihapullia.
Silloin Leenan puhelin soi ja hän kertoi Mattille, joka huolestuneena kyseli perään, että kaikki oli hyvin, ystävällinen naapuri oli auttanut ja nyt he istuivat yhteisen pöydän ääressä.
Ruokaa kantaessaan Sini kysyi: Syötkö yhden vai kaksi pullaa? Leena olisi voinut nälissään syödä vaikka kolme, mutta sanoi mietteliäänä: Laitetaan pöytään, katsotaan kuinka nälkä kasvaa.
Pöytään ilmaantui viisi lihapullaa. Siinä kaikki, mitä vieras sai. Leena arveli, ettei Sinillä tainnut mennä taloudellisesti hyvin ja päätti auttaa jotenkin. Illan mittaan tytär kyseli heti, koska äiti aikoi lähteä takaisin. Leena loukkaantui hän voisi lähteä jo seuraavana päivänä, jos vain häiritsi asumuksellaan.
Seuraavan päivän Leena vietti yksin. Illalla kaikki puuhasivat omiaan omissa huoneissaan. Poika lähti kavereille ja Sini meni tapaamaan ystäviään. Leena jäi yksinään kämpille.
Aika kävi pitkäksi ja Leena ymmärsi, ettei häntä tarvittu täällä. Aikomuksissaan hän alkoi pakata tavaroitaan, kunnes sattui kuulemaan pojanpojan kysyvän äidiltään: Milloin setä tulee yli? Pitää mennä HJK:n matsia katsomaan. Kun mummi lähtee, Sini vastasi lyhyesti.
Suruissaan Leena puki ja häipyi hiljaa ovesta. Hän ei sanonut hyvästejä. Matti oli ikävöinyt Leenaa koko viikon ja riemuitsi, kun pääsi vastaan. Oli käynyt ilmi, että vaikka vanhemmat voivat antaa lapsilleen rakkautta ja tukea, aikuisina lapset voivatkin kaivata heitä yllättävän vähän.
Elämä opetti Leenalle, että rakastava huolenpito ei saa muuttua odotukseksi kiitollisuudesta, vaan vanhemmankin on osattava päästää irti ja löytää ilonsa omasta elämästään.
